torstai 30. kesäkuuta 2016

590.

Salaseen pitkästä aikaa raapusteltu jotakin.

Ei saa mistään ajatuksista kii. Periaattees haluis kirjottaa mut sit taas ei. Ehkä meen vaan nukkuun ja koitan joskus taas uudestaan. Mut hengissä ollaan vaik välillä paskasti meneeki.

Ja mulla on vihdoin kone jonka kans ei mee kuvanmuokkauksiin hermot. Ei tarvi pitää tätä kuvattomana enää. Tosin taidot vähän ruostunu mut ehkä se tästä taas.


torstai 23. kesäkuuta 2016

589

Must on tullut kauheen vainoharhanen, se on ehkä kuitenkin se suurin syy miksen oo kauheesti kirjotellut tänne. Kuitenkin kirjotan ihan tunnistettavasti, vaikkei tänne nykyään kovin helposti minkään googlen kautta voi löytää, oon ottanu ne kaikki pois päältä. Muutama ihminen joiden en haluu tänne eksyvän, tosin en oo keksinyt yhtään syytä miks ne ois ees tänne päätynyt eikä mikään niiden käytöksessä viittaa siihen et ne tietäis. Eikä se kai maailmanloppu ois vaikka ne tänne eksyiski. Kai.

Kaikki menee ihan päin helvettiä. Siinä kaikki tiivistettynä. En vaan enää jaksa tätä yksinäisyyttä, en jaksa epävakailla koko vitun ajan ja muutenki alkaa oleen aika kyllästyny kaikkeen. Oon turha, musta ei oo mitään hyötyä kenellekään, eikä mitään järkevää tekemistäkään koskaan. Istun vaan koneella tai tuijotan telkkaria, siinä mun elämä. Välillä jaksaa jopa raahautuu koirien kanssa mettään, mut ei siitäkään saa nykyään mitään irti. Säälin niitä, kun en pysty tarjoon niille yhtään parempaa elämää vaik näänki et niillä on tylsää. Monta kertaa miettinyt et pitäs vaan ettiä niille uus koti/kodit, mutta siinä on se toinen puoli etten pärjäis ilman niitä... Mut ei tääkään niille reilua oo.

Juhannuski tulee ilmeisest vaan istuttuu yksin kämpässä. Onneks valtaosa ihmisistä on vaihtanu maisemaa, vituttaa ne harvatki onnellisen näköset vastaantulijat. En haluu nähdä onnellisii ihmisii etenkään toistensa seurassa.

Haluisin vaan kuolla. En tiiä mitä teen tän elämän kanssa. Miettiny polii mut jos yksinäisyys on mun suurin ongelma ni eipä ne voi mulle kavereita taikoo. Viimeksiki ne oli muut ihmiset jotka mut täältä paskasta osittain tietämättään ylös kiskoi, sit vaan kaikki hylkäs heti ku alko saamaan elämästä kii. Kauheesti tekosyitä jos yrittää ehdottaa näkemistä, tai sit luvataan ja perutaan. Enkä kestä pettymyksii ni en jaksa ees yrittää enää.

Toivottavast teillä on parempi juhannus ku mulla.

torstai 16. kesäkuuta 2016

588

Täällä pitkästä aikaa, uusi kone vihdoin käytössä, pystyy taas kirjoittamaan ilman hermojen menetystä.

Tänne kuuluu erittäin epävakaata.

Oon ravannu koirien kanssa treeneissä, yhden uudenkin lajin parissa. Heittänyt treenikaverin kanssa sellasia kolmen tunnin metsälenkkejä, päässyt vihdoin tutustumaan lapsuudenystävän uuteen kotiin (=maalle! <3), jutellut, nauranut, leikkinyt kameralla, käyny heppailemassa, unohtanu kaiken paskan aina välillä hetkeksi ja ollu jopa suht tyytyväinen hetkittäin. Hengaillu ulkona, kehittäny millon mitäkin hienoja suunnitelmia, uppoutunu kirjojen maailmaan, jutellu naapureitten kanssa, tutustunu uusiin ihmisiin yms.

Vastapainoks sitte. Kämppä on yks läävä, ei jaksa siivota, kouluhommat odottaa tekijäänsä, kotona ei saa mitään aikaseks ja suoraan sanottuna vihaan asua täällä, vaik alkuun täst kämpästä tykkäsinki. Erakoitunu, joku viikko-pari näkemättä yhtään ihmistä (paitsi kaupan kassaa) on ihan normi. Itsetuhoillu, viettäny yön sairaalassa koska ilmesesti meinasin tappaa itteni, en vaan muista siitä ite mitään. Jutellu kuolleen ystävän kanssa, tiiän ettei se oikeesti oo täällä mut mä nään sen ja nykyään se jopa puhuu, alkuun vaan istui jossain nurkassa tuijottamassa. Kännänny useemman kerran joka viikko, ihan vaan siks ettei tuntuis ihan niin paskalta.

Kauheesti kaikkee paskaa kaadettu taas niskaan. Mut ei niistä sen enempää nyt. Paskasti menee mut menkööt, kai tässä jotenki selvitään. Ei taida muutakaan vaihtoehtoo olla. Onneks ne satunnaiset paremmat olotilat auttaa pysyyn ees jotenki kasassa. Ainaki välillä.

Nyt ihan oikeesti yritän olla aktiivisempi tänkin blogin suhteen. Paino sanalla yritän, en lupaa mitään. Helpompi kirjottaa salaseen, sillon ei tartte ajatella mitä voi kirjottaa julkisesti ja mitä ei, ni tulee usein kirjoteltuu sinne puolelle neki jutut mitä vois tänne laittaa.

moi t. hullu huutava makkara