598.

Riideltiin. Vaihteeks vähäteltiin mun ongelmii (niit harvoi jotka porukat tietää) ruokapöydässä kaikil sukulaisille. Makasin sit sängys itkees loppupäivän. Sellanen oli joulu, ku sittenki vahingos tulin tänne. Ei ois kannattanu.

Ja uusvuos, voin kertoo senki kulun jo tällee etukäteen: vedän kännit, jossain vaihees joustan mun "älä ole idiootti ja mene faceen juhlapäivinä"-säännöstä, selaan sielt miten kukaki on kenenki kans ja on nii hauskaa jeejee, vihaan kaikkii siit et oon ite taas vaa yksin, sit vihaan itteeni sen takii, käyn itsetuhoilees, vaihan vihast itsesääliin, vedän lääkeöverit ja jossai vaihees toivottavast sammun. Tulee oleen siis tosi kivaa.

Haluisin vaan et joku välittäis. Ois läsnä ja sellanen jol ei tarttis koko aika esittää. Mut se nyt on ihan liikaa toivottu. Kellään oo ees muutamaa minuuttii aikaa tälläsel paskalle. Eikä oo kii siit ettenkö ois näkemist ja tekemist ehdottanu. Ei ketään vaa kiinnosta.

Haluisin ol kärpäsenä katossa sit ku ne saa tietää et oon kuollu. Ihan vaan uteliaisuuttani. Et kiinnostaaks niit sekää yhtään. Tuskin.

597.

No tulihan sitä valitettavaa. Oli suunnitelmii, muitakin ku ne mist salaseen kirjotin. Mut neki voi nyt sit unohtaa. Meninki kirjottaan ettei mikään voi estää. Raha estää sittenki, kuten aina.

Työkkäri pamautti sit karenssin. Enkä saa työmarkkinatukee ennen ku oon ollu 3kk jossain työssäolovelvotteen täyttävässä paskassa. Ja tämä koska en saanu työkokeilupaikkaa koska auto lahos, eikä julkisil melkein mihinkään eläinalan paikkoihin pääse, parist kysyin mihin ois ehkä saanu kulkemisen järkättyy mut ne ei ota. Jos jonki pääsiski ni matkat veis jo enemmän ku kulukorvaus eikä mul nyt kyllä oo varaa maksaa siitä et kävisin ilmastöissä :)) Ja toistuvan menettelyn täst teki se, kun sovittiin (ts. työkkäritäti päätti vaik sanoin et vihaan ihmisii) kesällä et haen yhteen kahvioon työkokeiluun. JA sit ne laitto työtarjouksen samast paikasta, ja työkkärin omas asioinnissa oli mainittu se paikka vaan kerran, ni en sit tajunnu et ois samaan paikkaan pitäny hakee kahta eri väylää. Oli muutaki paskaa siin sillon ni ei tullu ees mieleen. Ja näin jo itteni heittämäs kahvii ärsyttävien asiakkaitten päälle.

Ja koska tää nyt on työkkärin mielest toistuvaa ni eiköhän tt-tuestaki perusosaa alenneta. Et meneeki ne nyt säästetyt rahat elämiseen. Ja lisää on ihan turha kuvitel tienaavansa. PITI vittu ens kuun alusta alottaa vihdoin ne koirahieronnat, ku vihdoin viime kuussa mun työkkärin työntekijä vaihtui ja tää jopa autto mua selvittään saanks tehdä niitä sovitellul työmarkkinatuella, aikasemmat on kaikki ilmottanu ettei ne tiedä, eikä kukaan oo jaksanu selvittää. Tält uudelta sit sain kaikki tuntirajat ja laskukaavat ja kaikki ja se anto ymmärtää et ois ollu hyväki idea. No erehdyinpä hetkeks uskoon et voisin muka joskus tehä jotain. Tt-tuella en tasan niit alota, täyttää homma työssäolovelvotet tai ei. En ilmaseks mitään tee, toimeentulotuestahan ne nappaa heti osan pois jos erehtyy tienaan jotain. Ja tarttisin ne rahat maaliskuun lopussa, et vaik se sen täyttäiski ni ei siihen hätään sit enää auta kuitenkaan. Ei tyhjäst nyt mitään työpaikkaakaan repästä ja vaik repästäski ni täs kunnos oisin saikul varmaan heti ekan päivän jälkeen. Jos saisin raahauduttuu paikalle ees sillon.

Tuntispa jonkun tarpeeks epärehellisen yrittäjän. Joka suostuis tekeen mun kans 3kk työkokeilusopparin ilman et oisin päivääkää paikalla. Ois yks toinenki tapa mil saattais ehkä mahdollisest kusetus onnistuu, mut siihenki tarttis muitten apuu. Eikä oo ketään kelt pyytää. Etenkään ku siit joutuis muutki kuseen jos jäis kii, ja siin ois liian iso riski et käräytettäs. Mut mul ei itelläni oo enää mitään menetettävää. Aina voi kuolla jos jää kiinni, siinäs perivät kuolleelta sit saataviaan takasin.

Ehken kuitenkaa jaksa lähtee kieroileen. Oli ens vuodel kaks vaihtoehtoo. Joko teen suunnitelmien mukaan ja laitan ne onnistuun tai kuolen. Ei tarvi enää miettii kumpi. Se siitä sitte. Ois vaan tälläki kertaa voinu muistaa et ihan turha ees yrittää yhtään mitään, ei siit seuraa ku lisää paskaa niskaan. Tää sai nyt sit luvan ol ihan oikeesti se viiminen kerta ku yritän yhtään mitään.

596.

Salasessa pitkästä aikaa uutta!

Yritän jatkossa kirjotella sinnekin enemmän. Lukijat vähän vaihtunut siitä kun viimeks asiasta mainitsin, eli salaseen pääsee lukijaksi laittamalla sähköpostia eksynyttt@gmail.com
Pienillä muutoksilla tosin, täysin anonyymit ei enää sinne pääse. Eli laita sähköpostiin vähän tietoja itsestäsi ja linkitä blogisi. Halutessaan toki voi sen sähköpostiosotteen kommentteihinkin laittaa (ja jos on julkinen blogger-profiili jota kautta blogiin löytää, niin ei tarvii mitään esittelyjä), mutta kommenttien valvonta ei enää oo käytössä. Kiitos bloggerin uudistuksen, jonka takia mun "laitan tän valvonnan käyttöön ni nään heti etusivulla jos on uusii kommentteja, ja jätän julkaisematta jos en heti jaksa vastata niin nään sen tiedon siitä kommentista etusivulla aina kun täällä käyn"-tyyli ei enää toimi. Jaksa käydä monen klikkauksen takana niit hyväksymässä, huomaamattakin jää liian helposti nii.

Julkisen puolelle ei tällä kertaa mitään kirjotettavaa sen enempää. Samaa yksinäisyyttä ja tylsistymistä tää joka päivä on, ei siitä paljoo kirjotettavaa saa. Ei tuu enää tehtyy mitään "kaikki on perseestä vihaan kaikkia"-postauksiikaan, oon jotenki turtunu kai. Ei oo mitään kunnon epävakailuu, tasast paskaa vaan. Ei voi epävakailla ku ei koskaan oo mitään syytä parempaan oloon, eikä sitä mul koskaan tyhjästä tuu (vaik hyvästä paskaan voiki vaihtuu ilman syytä). Ni miks nii kävis. Pysytään pohjalla sit vaan. Tähänki tottuu.

Täl kertaa kuva jota en oo ite ottanu/tehny. Mut tuli vastaan ja oli ihan osuva:

595.

Melkein kaks viikkoo jumissa porukoilla, kiitos ihanan ja luotettavan auton <3 Mut sain sille sentään lopulta ilmasen korjauksen :D Ärsyttää vaan ku jäi kahet treenit taas välistä enkä oo muutenkaan kovin aktiivisest jaksanu niissä käydä. Treenimotivaatio ollu jossain hukassa. Jaksanu mitään muutakaan kyl tehdä.

Toisaalt ihan kiva oli ol porukoilla pidempi pätkä täs, ku joulun aattelin hengaa yksin. Ihan vaa koska kaikki muutki juhlapäivät ollu yksin tänä vuonna. Ni joulu sit kans. Ja uusvuos tietty. Oikeestaa en aatellu nähä tänä vuon enää ketää, paitsi jos treeneihi jaksaa. Haluisin mut ketä muka mun seura kiinnostas. Saatana. No voipahan kännää kotona. Sellaset viinavarastot et riittäs vaik kuin monelle pitkäks aikaa mut ei ketää kiinnosta ees ilmanen viina jos sen mukan tulee se et pitää mun naamaa jaksaa katella. Ei sillä uusvuos on sellanen et tykkäänki ol yksin. Mut en kyl kotona ku känniset örveltää kavereittensa kans ikkunan alla. Jippii. Ei vaa oo mitää muutakaa paikkaa mihi mennä.

Ja aina yht ihanaa jos erehtyy pyytää joltai apuu. Menin taas yks päivä sanoo äitille et en uskalla/haluu tehä asiaa X. "No se on sun ongelma" ja nauruu päälle. Kiitti ihan helvetisti taas. Seuraavaks taas ihmetellää miks en koskaa puhu mistää kellekkää. No miksiköhän.

Oon tullu siihen tulokseen et parempi kuolleena yksin ku hengissä yksin. Jaksa enää sitä et jos haluu nähä ihmisii ni pitää ajaa muutama tunti porukoille eikä niitäkää oikeesti kiinnosta. Mut täs on tietty se ongelma et ketään ei haittaa et kuolen. Kukaa varmaa ees huomaa. Enkä ees muista koska joku ois viimeks koskenu. Paitsi koirat tietty mut ei ne kaikkee korvaa. Harmittaa vaan niittenki puolest ku en jaksa tehä mitään. Siis joo kyl pakotan itteni pihalle niitten kans ja ne pääsee melkein joka päivä vapaan juokseen, mut tiiän et ne ois noin sata kertaa onnellisempii jos jaksas enemmän. Ei oo kerta eikä yks ku oon vaan hajonnu sen takii et jompikumpi on tuonu mul pallon. Ku tietää et ne haluis tehä enemmän mut ei vaan vittu jaksa ottaa ees siit saatanan pallost kiinni ja heittää. Ei vaa pysty. Ei enää.