600.

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis jne. Koska valvominen ja koska ajatukset on ihan vitun sekasin, eikä mulla oo hajuakaan siitä miten minkäki asian hoitas, tai hoitasko mitenkään, en jaksa kirjottaa mitään järkevää. Mut tein tossa aikani kuluks tekstin millä varmasti (lol) löytäsin kämppiksen:

"Hullu etsii kämppistä kaksioon. Omaan käyttöönsä saa yhden huoneen (josta löytyy sänky & telkkari, jonka toimivuudesta ei ole tietoa, saa pitää käytössään tai siirtää ihan omin kätösin toiseen huoneeseen), lisäksi yhteiskäytössä kylppäri sekä keittiö, jota ei ole siivottu puoleen vuoteen, ja jossa on hyvin mielenkiintoiset tuoksut. Toivottavasti pidät siivoamisesta. Kokkaustaidoista plussaa. Hullulla on kaksi hullua koiraa, joiden kanssa pitää tulla toimeen, asuntoon mahtuu lisääkin eläimiä mikäli tulevat toimeen keskenään. Lenkkiseura tervetullutta.

Vieraita ei saa käydä, koska hullu ei kestä nähdä ihmisiä kavereidensa kanssa. Ihmissuhteet hoidetaan siis muualla. Myöskään jatkuvaa puhelimessä pälättämistä ei hyväksytä. Ei saa häiriintyä siitä, ettei asunnossa ole minkäänlaista päivärytmiä, ja pitää osata olla hiljaa myös päivisin, jos satun olemaan nukkumassa. Ei saa häiriintyä kovaäänisestä kiroilusta ja tavaroiden paiskimisesta seinille, vaan pitää hyväksyä se, että joskus nyt vain vituttaa.

Vesi ja sähkö sisältyvät vuokraan, netin saat hankkia itse. Langattomana, ja salasana myös minulle. Mahdollisimman nopean netin hankkiminen vähentää kiroilua ja muuta skitsoilua huomattavasti.

Vuokra: kela tarjoaa, mutta kirjoille ei itseään saa tähän asuntoon siirtää. Jos haluat siirtää itsesi tänne kirjoille, sinulla ei ole varaa vuokraan, joten älä vaivaudu. Siivousvuoroja sinulla on enemmän kuin minulla. Irtisanomisaika yksi vuorokausi, pahasta häiriöstä lentää pihalle välittömästi. Jos(/kun) päätän muuttaa pois, en keskustele asiasta sinun kanssasi, vaan joudut etsimään uuden asunnon nopealla aikataululla. Tällä hetkellä en voi luvata, että nurkissani voi asua kovin montaa kuukautta."

Anyone?

599.

Vituttaa tää yksinäisyys taas vaihteeks. Tai joka päivä se vituttaa ku haluis nähä ihmisii mut tietää et on ihan turha ees kysyy. Välil vituttaa vaan viel vähän normaalii enemmän. Piti kevääl muuttaa pois täält paskakaupungista lähemmäs ainoota kaverii, samaan kuntaan ei voi ku menis liian landeks yrityssuunnitelmii ajatellen, mut joku 20-50kilsaa nyt ois aika paljon parempi ku tää nykynen 170... Ei silläkään hirveest aikaa oo mut ois se nykyst parempi kuitenki. Oisin muuttanu jo vuos sit jos oisin tienny et näil täkäläisil "kavereil" ei "oo aikaa" koskaan. Mun on vähän vaikee ymmärtää sitä, ku oon aina repiny vaik tyhjästä aikaa niille joit on oikeesti halunnu nähä. En ehkä samal sekunnille mut kuitenki. Plus et nää kaikki ehtii kyl muita näkemään, mä oon se ainoo jol ei "riitä aikaa". Kertoo mulle ihan tarpeeksi.

Yhest saa hyvällä tuurilla ehkä kerran kuukaudes tai kahdessa lenkil tai treenaamaan seuraa jos jaksaa kysellä, mut ei se oikeen ainooks sosialisoinniks riitä. Eikä kauheest jaksa kysellä ku melkein joka kerta vastaus on kuitenki ei. Muita ei sit kiinnosta senkään vertaa. Mut kiitos työkkärin ja kelan ei oo rahaa muuttaa ja oon jumissa täällä nii pitkää et kuolen. Mihin ei onneks mee kauheen kauaa. Jos nyt jollain ihmeel voittasin lotossa ja muuttasin täält pois ni aika selvä juttu et täkäläisii en sen jälkeen enää koskaan näkis. Lakkaa muaki kiinnostamast ku näkee ettei niitäkää kiinnosta. Tein itelleni yhden lupauksen täl vuodelle. En enää ehdota näkemist kellekkään täkäläiselle, ni ei niitten tarvii vaivautuu keksiin tekosyitä.

Ja ennen ku kukaan käskee ettiin uusii kavereita. Oon kyl yrittäny, muttei oo niin helppoo. Etenkään ku on sosiaalisest näin vammanen. Eikä oo voimii lähtee siihen rumbaan enää, ku yleensä neki päättyy vaan pettymykseen, perutaan viime hetkellä tai sit vaan jätetään ilmestymät paikalle. Plus et jos elän ni en elä täällä, ja ihan helvetin vaikeeta päästää noist nykysistäkin "kavereista" irti vaikkei koskaan ees nähä, ois viel vaikeempi muuttaa jos nyt täält jotain kavereit sattuis löytämään.

Muistan ku joskus uhosin terpalle et pärjään kyl yksin. Ja se sano ettei kukaan pärjää ihan täysin yksin. En sillon uskonu mut en näin yksin sillon ollukkaan. Ihan oikees se oli. Antasin melkein mitä vaan siitä et näkis jonkun ees parin viikon välein. Vaik sit vaan röökin verran ja senki vaik täydes hiljasuudessa. Seki auttas. Naapurin vanhan papan kans kesäl muutamat röökit pihal poltettiin puhumat mitään, se rapsutteli koirii siin samal. Joka kerta oli hetken vähän parempi olo vaikkei koskaan mitää puhuttukkaa. Mut kelpaspahan mun seura ees pariks hassuks minuutiks jollekki.