Viikko porukoilla ja mökillä. Paljon ulkoilua, pihatöitä, remppahommia, ihmisiä ja luontoa ympärillä. Jotain yksittäisiä ahistuksia ja vitutuksia, ei mitään minkä kanssa ei pärjäis.
Ke illalla takas kotiin. Ei menny montaa minuuttia et hajosin ja pään täytti ajatukset siitä et mun on pakko kuolla, ettei mulla oo enää mitään muuta vaihtoehtoo. Jossain kohtaa sain sanottua itelleni et oon ihan helvetin sekasin. Oli pakko valvoo kun en uskaltanu käyttää koiria lenkillä niin kauan ku ulkona liikku ihmisii. Rapussaki ois voinu tulla joku vastaan.
Eilen aamulla taas eka ajatus se etten enää jaksa. Väkisin vääntäydyin ylös, ulos ja autoon, nokka paikallista suosikkimetsää kohti. Siinä ajaessa alko jo vähän helpottaa, metässä pari tuntia kaikki oli ihan hyvin, ihana sadekin raikasti ilmaa, mut kotona hajosin taas. Kauppareissu ahisti, en tie meinasiks pyörtyy siellä huonon syömisen vai ahistuksen takii, oli vitusti kännisii liikenteessä ja yhh. Liikaa ihmisii, liikaa metelii, liikaa betonihelvettii. Yöllä istuin suihkun lattialla pillittääs, kääntämässä vettä vuorotellen kylmäks ja kuumaks et sai pidettyy itteään ees vähän kasassa.
Tänään pitäs mennä agitreeneihin vieraan porukan kans, koutsi ja paikka sentään tuttuja. Mut ahistaa seki niin paljon etten tie pystynkö.
Vittu miten paljon ympäristö voi vaikuttaa. Ei se oo tää kaupunki sinänsä, kai, vaan se ettei mul oo täällä mitään. Ei mitään tekemistä, mettään päästäkseen pitää tapella mun vammasen auton kanssa, ei mitään paikkaa mis vois ihan vaan olla vaik kirjan kaa ulkona, ei ketään kenen kans viettää aikaa ja jauhaa paskaa, ei ketään jolt sais apuu jos sitä tarttis. Jos ois samas kaupungissa okt jossai syrjemmässä ja ees joku jota kiinnostas välil nähä ni asiat ois varmaa aika eri tavalla. Mut niinku mulla koskaan ois mahista asuu missään muualla ku kerrostalohelvetissä.
Nii ja se ryhmä. Ei helvetissä, otan vaik sen alennetun tt-tuen mieluummin. Tosi aikuismaisesti oon vaan jättäny vastaamatta niitten soittoihin, mut en osais sanoo niille mitään. Nössönä varmaan puhelimes sanoisin et meen sinne, nyt en oo varsinaisest luvannu mitään vaan mein piti sopii puhelimes viel asiast tarkemmin.
Mä en suostu oleen kesällä joka viikko täällä, vaik oiski vaan päivä viikossa. Mut mökilläki (about 3h ajomatkan päässä, ettei inspaa eestaas ajella) vois olla helposti muutaman viikon putkeen et sais rentouduttuu kunnolla ja mun retkisuunnitelmistakaa en minkään työkkärin paskaryhmän takii luovu. Ja ihan oikeesti, jos mua ahistaa täällä lähtee ees koirien kaa lenkille, ni kuin helvetisti mua ahistais joku ryhmä. Jos ois jotain tukee täällä ni sit ehkä pystyisin, mitä sosiaalisempaa leikin ni sitä rohkeempi oon mut ei tääl oo ketään. Pari hassuu kaverii ja nekään ei tie mun asioista paljookaan, enkä oo niille sen enempää kertoos, eikä ees nähä läheskään joka viikko täl hetkel. Kaikki muut onki sit jättäny yksin. Ei kyl mikään yllätys, niin kaikki aina tekee. Siihenki tottuu, tavallaan.
Mut mieluummin mä pidän mun mielenterveyden rippeistä kii vaik sen seurauksen tulot pieneniski. Ja toisaalt mul jää joka kuukausi tt-tuest säästöön ni pärjään kyl niillä hetken, vaik pitiki ne käyttää johonki ihan muuhun. Mut mikäpä tääl koskaan menis suunnitelmien mukaa.
