Yhä mökillä :D Alkaa täälläkin välillä lipsua siihen, että päivät on ihan ok mut illat... No, ne ei oo ok. Tänään pitkästä aikaa kävi mielessä miten helppoa ois kuolla. Mut se on onneks vaan ajatus, eikä haittaa niin kauan ku pysyyki vaan sellasena. Varmaan sellanen ajatus, joka tulee mulle jatkossakin aina ekana ratkaisuna mieleen jos menee huonosti, kun se oli mulle niin pitkään se ainoo ratkaisu. Mulle on ihan normaalia leikitellä ajatuksella eri tavoista kuolla tmv.
Ahistaa se et pitäs päättää asioita ja tehä jotain tällä elämällä. Pitäis varata joku jutteluaika varmaan ja oon sitä katellukki, mut en uskalla ku pitäs mennä ihan vieraaseen paikkaan. Pitäs saada joku mukaan ni uskaltaisin mennä mut jos mulla on tollasessa
joku mukana ni sit ahdistaa se ettei saa olla rauhassa ajatuksissaan
yksin sitä odotteluaikaa ja sen jälkeen. Ni ei mitenkään oo hyvä.
Ja sit ku nykyään arvauskeskuksenki psyk. avun puolella voi törmätä polin työntekijöihin ni ahdistaa sekin. Hävettäs mennä sinne sillee "moi muutama vuosi sitte niin itsevarmana poistuin avun piiristä ja ilmoitin pärjääväni mut tässä taas oon ja ois pitäny olla jo aikoja sitten"... Oon koittanu miettiä miten voisin naamioitua niin ettei polin
työntekijät tunnistais :D koska sillee vaan ois paljon helpompaa. Vaik
ei ne varmaan (toivottavasti) aattele niin ku mä aattelen niitten
ajattelevan.
Ahistaa ja vituttaa ja masentaa moni muuki asia. Hetkittäin vihaan mun ajatuksia, voisko ne vaan mennä pois pois pois. Haluisin olla niiltä rauhassa ees hetken. Niin et vois vaan olla ja rentoutua ihan tekemättä mitään.
Tiistaina pitää poistua mökiltä ja siirtyä porukoille, keskiviikkona koirat menee fyssarille. Niitten osteopaatti muutti ihan kamalaan paikkaan ni testataan sit fyssaria. Se on paikassa mihin oon ajanu ennenkin ni luulen et selviän. Jos sais lyltsin kuntoon et pääsis retkeilemäänkin jonnekin, tää kesä menee kauheen nopeesti. Ihan liian nopeesti. Voisko aikaa hidastaa.
