Oon kauheen laiska kirjottamaan nykyään. Blogi on kyllä mielessä aika usein, mutta jos ei pääse kirjottamaan just sillä hetkellä kun tuntuu siltä, ni ei sit myöhemmin huvita enää.
Kattelin tossa mitä oon viimeksi kirjotellut ja voin heti todeta että oon ollu väärässä. "Kirjotustahdista kyllä huomaa onko muut turvat "käytettävissä" vai ei." Niin mä luulin. No nyt ei ole ollut hetkeen käytettävissä mutta ei se mitään, ilmeisesti pärjään ilmankin. Ainakin kun saan olla vielä täällä keskellä metsää. Ahistaa kyllä lisääntyvä pimeys ja kylmyys, muistuttaa siitä etten voi olla täällä ikuisesti. Ahdistaa mun kämppä jo valmiiksi, se millanen sikolätti se on ja se miten en oo saanu siellä mitään aikaseks vaikka on ikuisuuksia pitäny. Vaik on se kyllä nykystä huonommassakin jamassa ollut. Ahistaa ajatus kaupunkielämästä ja siitä, miten yksin siellä oon suurimman osan ajasta. Täällä näkee vähintään viikonloppusin porukoita ja välillä tulee juteltua naapurin ja nyt metsästäjienkin kanssa. Eikä oo liian hiljasta kun hiiret mekastaa vintissä heh. Tulee varmaan niitäkin ikävä sit kun lähden kotiin.
Kuntouttavan ryhmän sopimus päättyi, uusittiin se ja jatkan samaa. Saan tehä edelleen etänä ja sovittiin, et sit kun palaan kotiin ni katotaan niitä lähipäiviä mun jaksamisen mukaan. Toi ryhmä on siis 3x/viikko, mutta sanoin sille vetäjälle et en tuu ainakaan heti jaksamaan niin montaa päivää viikossa. Alotetaan yhellä lähipäivällä sit joskus ja mietitään jatkoa sen mukaan miltä sit tuntuu. Kiva, että mua kerranki kuunnellaan. Ja kiitos koronalle siitä, että kuntouttavaa on nykyään mahdollista tehdä etänä. Se ryhmän vetäjä on muutenkin aika jees, se on ottanut mun yrityssuunnitelmat tosissaan ja mm. muokannut tehtäviä mulle silleen, että ne tukee just niitä asioita mitä mä tarviin. Vielä kun sais muuttohömmelit etenemään nopeemmin, mut vieläkään ei oo fiksuin hetki lähteä yrittäjäksi ja on toi oma jaksaminenkin vielä aika rajalla, vaik laskutuspalvelun kautta ajattelin alkuun tehdä ja kattoa mitä jaksaa. Mut jos häslään jotain liian aikasin ni sit otan vaan takapakkia, kokemuksesta tiedän. Ehkä toi ryhmä on ihan hyvä tähän väliin, näkee miten selviin uusien ihmisten kanssa.
Sukulaiset sairastelee kilpaa, jatkuva huoli ja tuntuu et niillä on joku "kuka kuolee ensin"-kilpailu menossa. Mun on niin vaikee uskoa et ihminen, joka vielä talvella oli elämänsä kunnossa, raskaissa pihahommissa sun muissa mukana, on nyt siinä kunnossa et sille katotaan laitospaikkaa koska kotihoito ei riitä. En mä tiedä muistaako se enää edes kuka mä olen. Ja muutenkin tosi ahdistavaa, en mä ainakaan haluais elää niin ettei pääse itse edes vessaan...
Koirien kanssa myös kaikenmoista stressiä ja kriiseilyä, mut onnekseni mä löysin keskustelukanavan, mis on porukkaa yheltä koirafoorumilta missä olin tosi aktiivinen joskus teininä. Ihana miten hyvin mut otettiin vastaan, miten monet muistaa mut ja teki hyvää kun pääsi purkamaan ja pohtimaan niitäkin juttuja. Ei mulla oo vuosiin ollu ketään kenen kanssa jutella koirista kunnolla, kun kaikki on jossain vitun facessa jonka ryhmät huononi vielä entisestään ton uudistuksen takia ja joista en oo ennenkään tykänny. Iso helpotus.
Mitä muuta... Kauheesti pihaprojekteja mulla on ollu. Viime vuonna tein kasan linnunpönttöjä, tänä vuonna pari lisää ja sen jälkeen oon keskittyny enemmän pörriäisiin. Oon tehny monta hyönteishotellia ja yks vähän isompi on nyt työn alla, oon tehny piiitkän risuaidan jonka keskelle on kylvetty kukkaniitty (ja kärsimätön ei jaksa odottaa koska näkee millanen siitä tulee), oon siistiny yhden ison vanhan romuläjän ja siihenkin on menossa kukkasia. Vielä on yks isompi projekti pellolle tulossa, nyt on ollu vähän huonot kelit siihen. Tehny hyvää, on ollu riittävästi tekemistä ja tietää et se on hyödyllistä. Ei tää kaikkia pörriäisiä pelasta, mut auttaa kuitenkin aika monia. Ja sit kun toi pörriäisparatiisi on joskus kokonaan valmis, ni viljelee kuvia nettiin ja ehkä joku muukin innostuu tekemään jotain.
Heppoja oon käyny moikkailemassa useempaan kertaan, jostain syystä vähän arastelen niitä. Ehkä mulle on ilmestyny hevostenkin suhteen joku itsesuojeluvaisto, sellasta ei oo ennen ollutkaan. Mut aion jatkaa heppailua taas, valitettavasti toistaseks se on vaan satunnainen ilo. Mut toivon, että löydän jonkun vakkarihepan taas sit joskus kun on saanu muutot ja muut selvittyä. Siihen asti joudun tyytymään satunnaiseen harrasteluun ja heppapeleihin.
Aika sekavaa, mut tulipahan nyt edes joku yleispäivitys siitä missä mennään. Joskus on hyvä olla ja joskus ihan paska, eli ihan tavallista menoa siis vaikka vähän muutoksen tuulet puhalteleekin.
