Ehkä oon vihdoin ymmärtänyt sen, että suurin osa ihmisistä on ihan mukavia ja ymmärtäväisiä ja että omista huolista ja peloista kannattaa puhua. Eikä tehdä niin ku ennen oon tehny, et oon yrittänyt vaan esittää mahdollisimman rohkeeta, ku eihän se niitä pelkoja poista mihinkään.
Tokan rokotteen otin alkuviikolla. Ekan jälkeen tosiaan meinasin pyörtyä, ihan siis mun omasta päästä johtuen eikä siitä itse rokotteesta, ni nyt sanoin sen heti siellä rokotuspaikalla ja sain tosi ihanaa kohtelua ja pääsin suoraan makoilemaan ni ei tarvinnu edes miettiä alkaako taas pyörryttää. Ennen oisin vaan sinnitellyt ja pelännyt sitä et mitä jos taas alkaa pyörryttää ja yrittänyt vaan esittää hyvävointista ja sehän nyt ois vaan pahentanut tilannetta. Pääsi paljon helpommalla kun vaan heti totes että mulla on sit tällänen ongelma.
Sama juttu hammaslääkärin kanssa, ihan törkee hammaslääkäripelko mut pakko sinne oli mennä kun alkoi hammas vihloa. Taas tuli vaan ja ainoostaan ymmärrystä ja tsemppiä, juteltiin asiasta hetki ja kaikki mun toiveet kuultiin ja huomioitiin. Muutama pieni reikä jäi vielä oottamaan paikkausta ja hammaskivet pitää poistaa, mut ihme kyllä mitään nyt jo paikattua reikää akuutimpaa vikaa ei ollut. Jäi hyvä mieli käynnistä ja uskallan mennä uudestaankin, varmaan jo vähän rennommalla mielellä. Oikeestaan toi käynti siellä oli hyvin rentouttava, hammaslääkäri piti huolen siitä ettei missään vaiheessa sattunut ja mä vaan makoilin silmät kiinni kuulokkeet korvilla. Sen jälkeen juteltiin vielä toinen pieni hetki ja varmistettiin et uskallan mennä uudestaankin. Ois voinut olla aika erilainen käynti jos taas olisin ollu "vanha minä" ja esittäny et en pelkää ei satu ei haittaa.
Tenttiahdistuksesta puhuin kanssa ennen koetta, helpotti kun kuuli muilta ettei oo ainoa jota ne ahdistaa. Ekasta nappasin täydet pisteet vaikka tuntuikin ennen sinne menoa et en osaa mitään. Seuraava on heti ens viikolla, taas tuntuu etten osaa mitään mut ehkä vähän varmempi olo kuitenkin. Vaik puolet materiaaleista onkin vielä kokonaan opettelematta :D Mut niinhän mä viimeksikin tein et pänttäsin melkein kaiken vasta vikana iltana, ku oli kaikkee muuta häslikiä eikä ollu aikaa. Nyt ois ollu aikaa mut no... Meneehän tää näinkin. Saa nähdä miten näyttöjen kanssa käy kun niiden aika tulee, luulen et ne on vielä ahistavampia ku ei voi harjotella kotona kaikkea etukäteen ja sit pitäs tehdä kun toiset kattoo vierestä ja arvostelee. Mut toisaalta oon mä ennenkin näytöistä selvinny ja tuolla koulussa oikeesti opetetaan asiat kunnolla ja siel uskaltaa myös sanoa jos tuntuu ettei osaa jotain tai jos joku jännittää.
Alan myös pikkuhiljaa uskoa sen, et aktiivisuus oikeesti lisää aktiivisuutta ja passiivisuus lisää passiivisuutta. Vapaapäivät on tylsiä, etenki ku lyltsi ei saa tehdä enää pitkiä lenkkejä selkävaivansa takia eikä viiti sitä moneks tunniksi yksinkään jättää ku arkisin sitä yksinoloa noille nyt väkisin tulee. Ja vaik alkuun koulupäivät vei kaikki energiat, ni nyt jo huomaa miten arkipäivinä tulee tehtyä paljon enemmän. Vieläki helposti väsyttää, mut on paljon enemmän intoa tehä asioita ja saa paljon helpommin myös alotettua asioitten tekemistä. Ennen ihan vaikka tukien hakeminen tuntu kauheen raskaalta ajatukselta, nyt se on vaan sellanen "vaan parin minuutin homma hoidanpa pois"-juttu.
Pitää koittaa pitää mielessä, et sit joskus ku valmistun ni kehitän jotain tekemistä jos en heti saa töitä. Jotain säännöllistä minkä takia poistua kotoa, ku se selvästi vaikuttaa yllättävän paljon. Jos joku viittis parin vuoden päästä muistuttaa sitten jos en ite muista :D
