Ja miksi ihmeessä menin sanomaan, etten tapa itseäni vuoteen? Tällä hetkellä mä en taas halua mitään muuta kuin kuolla. Kyllä mä lupaukseni pidän, en ole nyt mitään itsaria tekemässä, mutta mä haluan sitä. Onneksi mikään lupaus ei estä mua leikkimästä sillä ajatuksella, että pystyisin tappamaan itseni koska tahansa. Mulla on niin monta varmasti toimivaa keinoa, että jos tämä elämä ei muutu vuodessa yhtään paremmaksi, se on sitten heippa. Vuoden päästä tammikuussa. Sillon mä saan lähteä.
Ei itsari ole ainoa asia, jonka kanssa leikin. Päätin eilen taas vaihteeksi, että menen tammikuussa uudestaan juttelemaan terkkarille. Tänään hylkäsin koko idean. En mä ole ennenkään uskaltanut kertoa sille mitään, vaikka monta kertaa oonkin sen luona käynyt. Leikin vaan silläkin ajatuksella, mietin usein mitä sanoisin JOS uskaltaisin puhua, sanoa kerrankin ääneen sen, miten mulla oikeasti menee. Mutta en mä ole enää sen luo menossa, paitsi yhden pikakäynnin kun tartten koululääkärille ajan. Täytyy saada uusi resepti ennen kuin unipilsut loppuu. Onneksi se lääkärikään ei huomaa, että valehtelen koko ajan.
En mä kyllä tiedä, miten pärjään koko vuoden jos en voi puhua kenellekään. Pakko vaan yrittää jaksaa.
Voi sua. Et saa tappaa itseäsi! Sä olet ainutlaatuinen ja sun kuulluu olla täällä.
VastaaPoistaTiedän, että on vaikeaa kun tuntuu ettei kuulu joukkoon ja kaikki vihaavat. Kiusaaminen on varmasti ollut aivan kauheaa, mutta et saa antaa periksi. Et saa antaa kiusaajien voittaa!
Pärjäile! ♥
Mitä jos harkitsisit vielä terkkarille puhumista?
Hei. Löysin aiemman blogisi Elisan vanhempien sivujen kautta, ja lueskelin sitä ja sitten tätä... Olisi niin kamalan helppoa sanoa ne tutut sanat: "Itsemurha ei ratkaise mitään" tai "Pelkurin tie". Olen kyllä tuota mieltä, mutta tunnen niin hyvin sen tunteen, sen polttavan kaipuun. Toivon kuitenkin, että kaikeasta pahasta olostasi huolimatta näkisit pimeydessä jotain valoa, ei sen tarvitse olla aurinko tai edes tähden, ei edes tuikun valon... Vaikka vain tulikärpäsen valon? Noin kuvainnollisesti sanoen.
VastaaPoista"Miksi juuri minä olen se, jota kiusattiin koulussa se helvetin kymmenen vuotta? Miksi mä en ollut yksi niistä kiusaajista? Miksi niillä menee aina vaan hyvin ja musta tuli tälläinen pelkuri joka ei onnistu ikinä missään?" Olen miettinyt samaa. Kaikki me olemme, joita on kiusattu. Eikä sille aina edes ole järkevää selitystä, jokin vain saa toiset olemaan erilaisempia ja erilaisuushan on pahasta lapsena. Aikuisena sitä ehkä osaakin arvostaa. Se, mikset ollut yksi kiusaajista, on luultavasti se, että tiesit miltä se tuntuu ja et halunnut itse tuottaa samaa tuskaa toiselle? Minä kovasti mietin sen noin omalle kohdalleni, enkä huonoimpina hetkinänikään olisi liittynyt heidän riveihinsä jos se olisi tarkoittanut muulle samaa tuskaa.Epäonnistunut pelkuri? Millä perusteella?
En tiedä, oletko jo siinä pisteessä, että joka ikinen hengenvetokin tuntuu turhalta - haluaa vain lopettaa hengittämästä ettei tarvitsisi enää kestää ahdistusta ja pahaa oloa. Mutta minä voin luvata, jos vain jaksat sen, niin jossain välissä alkaa helpottaa. Minä lupaan sen. Se vie aikaa, vaatii helvetisti töitä ja pakottaa äärirajoille asti, mutta alkaa helpottaa. Arvet on ja pysyy, ne ei häviä ikinä, mutta joskus niitä voi katsoa ja huomata, että hei, tästäkin oppi. Ja näkee, millaisen kävi läpi, ja selvisi. Se on tärkeintä. Hengitä. Älä anna periksi. Selviä. Vaikka se onkin vaikeaa. Voimia <3
Ps. Terkkarille puhumiseen voisi auttaa, jos kirjoittaisit hänelle vaikka kirjeen tai edes raskalaisin viivoin koko jutun. Ei tarvitsisi puhua, mutta tieto kulkisi.
Älä koskaan ajattele, että olisi parempi olla siellä kiusaajien joukossa. Ne ne vasta pelkureita on. Aina on helpompi olla kiusaaja, kuin joutua itse kiusatuksi. Ja jokaisessa olisi jotain kiusattavaa, jos oikein käytäis tonkimaan... Ja usein kiusaaja piilottaa sen oman ittensä olemalla kiusaaja; silloin muut eivät uskalla kiusata. Ja ne, jotka pelkäävät joutuvansa kiusatuiksi, liittyvät kiusaajan joukkoon...
VastaaPoistaSE on rohkea, joka uskaltaa käydä kiusaajaa vastaan. Ja se on VAHVA, joka jaksaa vielä kiusaamisen jälkeenkin. Helppoa se ei varmasti ole.
Voit tosissaan ottaa yhteyttä muhun, jos siltä tuntuu. Ehkä on helpompi "puhua" ihmiselle, jota ei tunne tai edes näe, kuin vaikka terkkarille - toki suosittelisin sitä enemmän, koska terkkari voisi heti auttaa. Vaikka tuolla aiemman kirjoittavan neuvomalla tavalla; kirjoita kirje. Usko pois, ihmiset haluavat auttaa, ei terkkariksi ryhtyisi joku, jolla ei ole halua auttaa...
S