Mun täytyy jotenkin taas päästä siihen tunteettomuuteen, tyhjyyteen. Edes pariksi päiväksi. Sitäkin on helpompi kestää kuin tätä. Oon vaan maannut peiton alla itkemässä koko päivän. Ja tuijottanut yli tunnin tyhjää tietokoneen näyttöä, miettien miten pystyisin kirjoittamaan. Mutta ei tästä olosta voi kirjoittaa, ei ole olemassa tarpeeksi rumia sanoja.

Kolme nettitiestiä väittävät kaikki, että olen alkoholisti. En varmasti ole, mutta aika lähellä kuitenkin. Kyllä mä pystyisin olemaan juomatta, en vaan halua olla ilman. Ei tätä elämää kestä selvinpäin.