391

Sellainen hetki, ettei vaan pysty olemaan kirjoittamatta jos haluan saada ajatukset muualle edes hetkeksi.

Eiliset näytöt meni paremmin kuin osasin odottaa. Tuntui siltä, että kuolen siihen jännitykseen, mutta teorian ja käytännön osuuksista molemmista parhaat mahdolliset arvosanat. Vaikka käytännön osuudessa piti tietää asioita, esittää niitä vieraalle opettajalle ja vastata sen kysymyksiin sellaisistakin asioista, mitä en itse ollut tajunnut miettiä. Ja mikä palaute, ne uhkasi kaivaa kaikista näytöistä jotain haukuttavaa, mutta... "Toi sun vetämä kierros oli ehdottomasti päivän paras ja tämä kirjallinen työ sopisi tälläisenään työelämään." Jes, se oli siinä.

Tänään jännitti vähän vähemmän, vaikka tän päivänen kirjallinen osuus menikin vähän huonommin kuin eilinen (kai, ei kukaan tarkastanut niitä vielä). Käytännön osuuteen mut repäistiin ruokkiksen aikana, kun en käynyt lainkaan syömässä, en osannut yhtään varautua ja se kai sitten kostautui. Menin ihan lukkoon, olisi taas pitänyt osata neuvoa jotain tyyppiä, mutta en vaan pystynyt. Se tyyppi joutui vähän kyselemään, osasin kyllä niiden kysymysten avulla selittää kaikki jutut ja jopa perustella ne, mutta eihän se mihinkään riittänyt. Saatanan ykkönen, vaikka tiesin ne kaikki jutut. Vain ja ainoastaan tän nuppivian takia, muuten oisin mun tiedoilla kuulemma saanut siitäkin sen kolmosen...

"Ei tämä ykkönen mitään haittaa, sä kuitenkin tiedät kaikki tarvittavat asiat ja osaat perustella ne hyvin."

Haittaapas. Kun se numero tulee siihen vitun tutkintotodistukseen, jossa näkyy vaan näyttöjen arvosanat. Ja se on aika silmiinpistävä siellä. Enkä ala selittämään yhdellekään uteliaalle sukulaiselle että joo, kyllä mä ne asiat tiesin mutta vedin vaan sellaset paniikit päälle että ihme etten pyörtynyt sinne. + tuo on toki se ainoa aine, jonka arvosana työnantajia oikeasti kiinnostaa, koska jos noita tilanteita ei hallitse, on ihan turha yrittää tehdä yhtään mitään turva-alalla (((:

Siinä oli sit kiva sen arviointikeskustelun jälkeen istua vielä muutama tunti luokassa ilman tekemistä, yritin vaan pidätellä itkua. Päätin siinä jo, että sen yhden ykkösen takia en tule ikinä pääsemään mihinkään töihin (joo mitä vittua, ei kaikkia kiinnosta todistukset, etenkään jos kun vaihdan alaa).

Mutta hei, oon nykyään aika hyvä miinaharavassa. Ollut muutakaan tekemistä, kun tein kaikki kirjalliset tehtävät tyyliin puolet muita nopeammin.

Luojan kiitos huomenna on vapaa. Noi yheksän tunnin koulupäivät ei oo ihan mua varten. Paitsi että huomenna pitäis tehdä ne sähkötehtävät loppuun, perjantaina pitäis viedä ne valmiina koululle. Ja opinnäytetyön pitää olla maanantaina valmis. Koska mä saan nukkua?