424

Huomenna tekemään aamutallia, tykkään! Sen jälkeen vielä pieni maastolenkki hoitotamman kanssa, aamuratsastukset ja aamutallit yleensäkin vaan on jotenkin ihania. Siellä ei pitäisi olla ketään muuta siihen aikaan, saa olla ihan rauhassa. Eilen meni siis aika hyvin :)

Vähän silti pelottaa kiintyä, kun tuo tamma, jolle pitäisi muuten keksiä lempinimi tänne, on kuitenkin vanha ja vaivainen. Ei siitä tiedä kauanko se on hengissä. Voi olla kuukauden, voi olla kymmenenkin vuotta. Mutta yritän vaan keskittyä siihen aikaan, jonka saan olla sen kanssa, ei kai se tulevan jatkuva pelkääminen mitään auta, haittaa vaan.

Välillä romahduttaa. Tekis mieli vaan pysyä peiton alla itkemässä, antaa vaan kaiken olla. Itsarikin käy välillä mielessä, mutta en oo sitä ainakaan ennen syksyä tekemässä. Viiltäminen on ollut muutamaan otteeseen aika lähellä, joskus silloinkin, kun on ollut ihan hyvä olla. Silti tekis mieli, ees ihan vähän. Mutta ei se jäis siihen vähään. Yritän vaan olla ilman, on siinä tähänkin asti onnistuttu.

Silti joka aamu nousen ylös, onhan koirat pakko lenkittää. Ja joskus kaikki tekeminen on ihan kivaakin.

Pelkään sitä päivää, kun putoan taas pohjalle. Kun en pääsekään aamulla ylös sängystä.

Kai mulla ihan hyvin menee. Välillä vaan on vähän liiankin vaikeeta, mutta nekin hetket on pysyneet tällä viikolla ihan siedettävällä tasolla. Eikä ne hetket kestä kauaa. Hyvät kestää pidempään.