425

Aamulla oli ihanaa. Metsälenkki koirien kanssa, säikäyttivät mut paimentamalla neljä hirveä siihen viereen, mutta kohta jo nauroin niille. Lenkin jälkeen tekemään aamutallia ja pienelle maastolenkille tammuskan kanssa. Alkuun vähän keskusteltiin siitä, kumpi määrää, mutta loppumatka meni tosi hyvin. Vaikka vastaan tulikin pari koiraa, autoja ja taas vaihteeksi hirvi. En osannut sieltä metsästä takaisin tallille, mutta heitin tammuskalle pitkät ohjat ja istuin vain kyydissä, päästiin aika nopeasti perille. Syöttelin sitä sit vielä siinä, kun se ei ole vielä vakiaikaisesti laitumella, istuin sen vieressä vaan katselemassa sitä. Katselemassa ja miettimässä, että taidan olla aika onnekas kun löysin sen.

Yyponi mietityttää. Kun oon viivästellyt sitä viestin laittamista siitä, koska pääsisin käymään. En keksi miksi en saa sitä aikaiseksi. Ehkä pelkään, etten jaksa käydä kahdella tallilla? Tai niitä sosiaalisia tilanteita, tammuskan tallilla saan olla aina yksikseni, Yyponin tallilla taas siellä pyörii omistaja ja miljoona muuta. Mukavia kaikki, mutta silti siellä väsyy niin nopeasti. Tammuskan kanssa tuntuu jotenkin vapaammalta. Ja ehkä siitä voi tulla mulle yhtä tärkeä mitä Yy oli.

Nyt taas... Itkettää, en tiedä miksi. Ahdistus alkoi painaa päälle. Nappasin diapamin naamaan, alkoi tuntua siltä että muuten menee olo liian vaikeaksi. Pitää kai mennä nukkumaan, jos tää johtuis vaan väsymyksestä. Tää viikko on kuitenkin ollut täynnä tekemistä, nyt kämppis lähti äidilleen, joten saan nukkua just niin paljon kuin huvittaa.

Yritän kehitellä huomisen tai viikonlopun aikana pitkästä aikaa jotain muuta kuin pelkkää kuulumispostausta, katotaan jaksanko. Aihe ois valmiina, mutta siihen se jääkin.

Tiiän millanen yöstä tulee.

Ehkä huomenna on taas parempi.