Perjantaina istuin ranskalaisen parvekkeen ulko-oven välissä katsomassa ukkosta. En jaksanut välittää, vaikka tuuli puhalsikin sadevedet mun päälle (ja lattialle, sohvalle...), kylmäkin oli mutten halunnut liikkua. Mietin sitä, kuinka pienenä joka ukkosella juoksin Maxin kanssa ulos. Siellä me istuttiin, terassilla tai vesisateessa, aina ukkosen alusta loppuun asti. Enää sitä ei ole. On mulla Tore ja lyllerö, mutta ei ne ole sama asia. Ei nekään ukkosta pelkää, mutta ei ne myöskään nauti siitä samalla tavalla. Ja niiltä puuttuu se vanhan koiran viisaus, sitä niillä ei tule olemaan vielä pitkään aikaan. Välillä vaan on ihan liian kova ikävä Maxia, vaikka sen kuolemasta on jo 10kk.
Muuten oon vaan löhönnyt kotona romahtelemassa ja miettimässä kaikkia mahdollisia ja mahdottomia tapoja kuolla. Koiratkaan päässeet pariin päivään kunnon lenkille, ollaan vaan pyöritty tossa lähialueilla. Mua pyydettiin eilen parin tyypin illanviettoonkin mukaan, en jaksanut mennä. Kohta itken taas täällä kun oon niin yksin, haha. Tarvii siitäkään syyttää muuta kuin itteään.
Haluisin viiltää, en oikeestaan ees tiedä mikä estää. Ehkä se, että vihaan noita nykyisiä arpia ihan tarpeeksi, mutta toisaalta kun ne ei tule kaikki koskaan katoamaan täysin, niin ei kai muutama lisää haittaisi mitään...
Ainiin. Aattelin mä kokeilla piirtämistä pitkästä aikaa. Mutta joku on joskus tainnut ruuvata terottimesta terän pois, joten se siitä. Pitäs kai ostaa uusi, mutta pelkään että se sais saman kohtalon. Vaikka onhan tuolla parempiakin teriä.
Ois salaseenki paljon kirjotettavaa, mutta en vaan jaksa. En jaksanut äskön ees suuttua kämppikselle asiasta, josta raivoon sille aika usein. Ei vaan kiinnosta. Enkä ees jaksa ettiä mitään kuvaa tähän loppuun. Kattokaa vaikka meidän teinikoirajengiä:
Lisäys: Laskuri nollattu. Vittu.
Mulla oli eilen tosi samanlaiset fiilikset. Kaveri kutsui juhliin. Menin paikalle mutta lähdin parin tunnin kuluttua, koska oli niin paha olla. Kävelin yöllä kotiin ja mietin hetken, jos menisinkin joelle enkä palaisi. Ja koko päivän olen istunut kotona miettimässä veistä. Ihan kamalia ajatuksia, mutta ne vain tulevat.
VastaaPoistaMutta juu, ehkä sun pitäis ostaa kunnon kynät ja hyvää paperia, piirtäminen - tai ajatusten suuntaaminen johonkin muuhun kuin pahaan oloon - voisi tehdä ihan hyvää. Vaikka ehkä niistä piirustuksista tulisi tosi angstisia, mutta eipä senkään kai niin väliä.
niinpä, ei noille ajatuksille mitään voi.
PoistaTuskinpa se haittaa, kunhan ois edes jotain tekemistä, eikä pelkästään vellois tässä olossa. Tai oishan kotitöitä aina, mutta kun ei vaan saa aikaseks. Pakko silti jotain tekemistä kehittää.
Ootko koskaan ajatellu koittaa digitaalista piirtämistä? Siihen ei terottimia tarttis :)
VastaaPoistaEi oo tullut mieleenkään, pitääkin harkita :)
Poista