keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

433

Mä oon oikea idiootti. Tätäkin kautta anteeksi ja kiitos niille, jotka sekoiluillani huolestutin. Viinaa, lääkkeitä, lanssin kyydissä (jee 2min matka :D) päivystykseen ja siellä tönötettiin kolme tuntia, kun lääkäri ei halunnut päästää mua pois ennen kuin puhallan nollat. En tosin ihan nollakunnossa ollut kun lähdin, onneksi oli mukava hoitsu joka antoi mun häipyä sieltä, kun ei tuntunut enää känniseltä. Aikasempi hoitsu oli ärsyttävä, puhallutti mua siinä odotustilassa, mutta saivatpahan muut jotain juoruiltavaa, järkyttyneet mummot etenkin. "Kattokaa nyt kuinka nuorta likkaa ne tossa puhalluttaa." Heh. Nauroin siellä ittekseni niiden ilmeille.

Valehtelin ehkä vähän kaikille, halusin välttää osaston, mutta... Ensin mulla oli tarkotus vaan juua vähän + ottaa pari lääkettä nassuun, että sais ahistuksen hetkeksi pois (tää on se minkä kaikille sanoin). Se sit meni kuitenkin siihen, että oisin halunnut ottaa, ja mulla ois ollut mahdollisuus ottaa (tää on aika pelottavaa, et oisin voinut ottaa ne kaikki) tappava määrä niitä lääkkeitä. En ottanut, koirat ois joutunut olemaan perjantaihin asti yksin. Sit olikin jo lanssityypit soittamassa ovikelloa, meinasin paiskata oven niiden eessä takasin kiinni, mutta en sit halunnu enempää ongelmia. Seuraavaks olinkin jo päivystyksessä tärisemässä ja hokemassa itelleni sitä, kuinka idiootti taas olin.

Että sellasta tänään. Toisaalta ehkä ihan hyvä, että mua pidettiin siellä monta tuntia. Jos oisin saanut lähteä heti kotiin, oisin painellut jatkamaan juomista. Nyt lähinnä kaduttaa. En koske tohon viinapulloon enää. Ainakaan tänään, en sit jatkosta tiiä.

Ois ehkä pitänyt ottaa ne kaikki lääkkeet. Se oli ainoo mahis noilla, vaikka tiiän kyllä että apteekista saa aika helposti käsiinsä uuden tappavan satsin. Koska sossu antoi mulle vihdoinkin rahaa!

Ehkä mä vielä joskus uskallan. Kuolla. Mut en ihan vielä, täytyy järkätä asioita ensin.


Olis mulla taas järkevämpääkin kirjotettavaa, mutta toi oli pakko saada kirjottaa. Mut jos jotain ilosempaa tähän loppuun, niin juhannus oli tosi jees! Paljon uusia ihmisiä ja paikkoja, tanssittiin siellä baarissa ja puolustettiin toisiamme lääppijöiltä. Sai hetkeks unohtaa tän kaiken paskan.
Siinä on vaan se huono puoli, että nyt tiiän mitä oon menettänyt. Ennen se ei oo haitannut niin paljoa, että muut rellestää kavereidensa kanssa, oon aina aatellut etten tykkäis siitä kuitenkaan. Tykkäsinpäs, ja nyt vituttaa kun ei oo koskaan ennen ollut tollasta seuraa.

5 kommenttia:

  1. Oon ehkä aiemminkin sanonut, mutta sun pitäs ihan oikeesti lopettaa se itsarin petaaminen. Kuten tossa viimesessäkin kappaleessa tulee ilmi on sulla elämää edessäkin. Miksi murehtia niitä menneitä vuosia kun voit tulevista tehdä parempia? Vaikka siellä baarissa niiden kavereiden kanssa tai koiramaailmassa tai ihan missä vaan.

    Toki niistä ajatuksista luopuminen on työlästä kun siihen on pistänyt niin paljon panostusta että tuntuisi oikeastaan tyhmältä olla tekemättä mitään jo ihan siksikin...mutta ehkä se on niitä harvoja asioita joissa kannattaa luovuttaa? :P

    -L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se taitaa olla myös niitä ainoita asioita joissa en halua luovuttaa. En mä jaksa enää uskoa, että tulevat vuodet ois yhtään tätä parempia. Oon yrittäny päästä tästä paskasta eroon jotain 7-8v, vaikee uskoa että mikään enää muuttuis.

      Poista
    2. ja niistä 7-8v suurin osa on tainnu olla erilaisen koulupaskan varjostamia? Nyt kun se kaikki alkais olla takana ni tapat ittes? Kumpi tässä pelottaa enemmän se että ne asiat vois olla paremmin ja sun pitäs uskaltaa elää vai se että ne ei vois olla paremmin?

      -L

      Poista
    3. njoo... En mä tätä paskaa oloa pelkää, ku tiiän että tästä pääsee aina eroon jos vaan uskaltaa tappaa ittensä. Eläminen pelottaa mut en tiiä, tuskin koskaan oppisin elämään "kunnolla" vaikka yrittäsinki.

      Poista