torstai 13. marraskuuta 2014

474: Unelman tekee mahdottomaksi vain epäonnistumisen pelko

Ei toi työkkärin kurssi oo mitenkään paha, päinvastoin. Antanut lisää motivaatiota, ei tosin työnhakuun johon se on tarkoitettu, vaan ihan muuhun. Sain taas kiinni siitä, mitä haluan ainakin tällä hetkellä tehdä. Ja tiiän että jaksan sen. Nyt vaan odotellaan tietoa siitä, onko opiskelupaikka mun, luultavasti on koska mulla on tosi hyvä pohja tohon (miten sattuikin olemaan haku menossa kun kävin kattomassa, se on vaan kerran vuodessa). Mut ei siitä vielä sen enempää, kuukauden sisällä pitäis saada varmuus. Eikä mun suunnitelmat jää tohon, loppuosa on vaan vielä toosi harkinnassa, siitä en oo ihan varma jaksaako vaiko ei. Se rajottais aika paljon elämää muutamaksi vuodeksi, mut lopputulos ois aikas kiva.

Muutenkin saanu vähän rytmiä arkeen. Tuntuu siltä, että on paljon enemmän aikaa, vaikka oikeestihan sitä on vähemmän. Tulee tehtyä enemmän kaikkea, kun aamulla on pakko nousta ylös sängystä ja mennä sinne kurssille. Siellä on kivaa, oon oudon sosiaalinen, ilmeisesti ihan pidettykin siellä, ja saanut tosi paljon hyviä vinkkejä. Maanantaina olin ihan koomassa sen jälkeen, enää se ei oikeestaan vie voimia yhtään. Täytyy yrittää pitää tää rytmi jatkossakin, vähän jopa harmittaa, että toi kurssi on noin lyhyt.

Ää ois hirveesti kirjotettavaa muistakin asioista ja tästäkin paljon enemmän, mutta nyt ei ehdi. Viikonloppuna pitäis olla aikaa ajatella ja kirjottaa, jos en kehitä siihen mitään ihmeellistä. Nyt on energiaakin, yritän pitää tästä kiinni ja vetää vähän rajoja siihen, etten nyt innostuksissani haaskaa kaikkea heti.

No, ainakin jaksan taas jahdata mun unelmia paremmin kuin pitkään aikaan. Nyt en jätä suunnitelmia vaan ajatuksen tasolle, en koulu- tai työjuttujen enkä tän bloginkaan kohdalla. Lopetan niiden tekosyiden keksimisen, joista oon täällä vähän maininnutkin. Kun ei mua estä mikään muu kuin mä itse, raha (tai sen puute) ehkä vähän, mut toisaalta oon aina saanu rahat järjestettyä kaikkeen sellaseen, mitä oikeesti haluan. Ja saan ne järkättyä nytkin.


2 kommenttia:

  1. Tulinpas hyvälle mielelle sun postauksesta! Tästä oikein huokuu läpi se fiilis, että sulla menee hyvin :) toi on kyllä niin totta, että kun on joku rutiini elämässä (esim sulla kurssi) niin jaksaa paljon enemmän ja tuntuu että aikaa riittäis vaikka mihin. Mulla nyt ei oo mitään ihmeellistä, mutta poikaystävän saikun aikana heräsin aina viimestään 10 aikaan, ja se on nyt jatkunut saikun loputtuakin. Mulla on jotenkin paljon parempi olo kun herään aikaisemmin kun yleensä ja on joku rutiini. Tekee mieli tehdä asioita eikä vaan koomailla sohvalla.

    Toivottavasti saat ton opiskelupaikan. Ja toi paimennuskuva on iiihana, Tore on ihana (jos kuvassa on siis edes se:D) ja tykkään sen rotusista koiruuksista paljon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla, että tää piristi! :) Juu Torehan se :) Täytyy yrittää kehittää jotain tekemistä päiviin, toi opiskelupaikkakaan ei kaikkea ratkase jos sinne pääsen, kun se on vaan harvoina viikonloppuina, mutta onhan sekin tyhjää parempi. Suunnitelmia onneksi löytyy, katotaan mitkä pääsee toteutukseen asti :p

      Poista