588

Täällä pitkästä aikaa, uusi kone vihdoin käytössä, pystyy taas kirjoittamaan ilman hermojen menetystä.

Tänne kuuluu erittäin epävakaata.

Oon ravannu koirien kanssa treeneissä, yhden uudenkin lajin parissa. Heittänyt treenikaverin kanssa sellasia kolmen tunnin metsälenkkejä, päässyt vihdoin tutustumaan lapsuudenystävän uuteen kotiin (=maalle! <3), jutellut, nauranut, leikkinyt kameralla, käyny heppailemassa, unohtanu kaiken paskan aina välillä hetkeksi ja ollu jopa suht tyytyväinen hetkittäin. Hengaillu ulkona, kehittäny millon mitäkin hienoja suunnitelmia, uppoutunu kirjojen maailmaan, jutellu naapureitten kanssa, tutustunu uusiin ihmisiin yms.

Vastapainoks sitte. Kämppä on yks läävä, ei jaksa siivota, kouluhommat odottaa tekijäänsä, kotona ei saa mitään aikaseks ja suoraan sanottuna vihaan asua täällä, vaik alkuun täst kämpästä tykkäsinki. Erakoitunu, joku viikko-pari näkemättä yhtään ihmistä (paitsi kaupan kassaa) on ihan normi. Itsetuhoillu, viettäny yön sairaalassa koska ilmesesti meinasin tappaa itteni, en vaan muista siitä ite mitään. Jutellu kuolleen ystävän kanssa, tiiän ettei se oikeesti oo täällä mut mä nään sen ja nykyään se jopa puhuu, alkuun vaan istui jossain nurkassa tuijottamassa. Kännänny useemman kerran joka viikko, ihan vaan siks ettei tuntuis ihan niin paskalta.

Kauheesti kaikkee paskaa kaadettu taas niskaan. Mut ei niistä sen enempää nyt. Paskasti menee mut menkööt, kai tässä jotenki selvitään. Ei taida muutakaan vaihtoehtoo olla. Onneks ne satunnaiset paremmat olotilat auttaa pysyyn ees jotenki kasassa. Ainaki välillä.

Nyt ihan oikeesti yritän olla aktiivisempi tänkin blogin suhteen. Paino sanalla yritän, en lupaa mitään. Helpompi kirjottaa salaseen, sillon ei tartte ajatella mitä voi kirjottaa julkisesti ja mitä ei, ni tulee usein kirjoteltuu sinne puolelle neki jutut mitä vois tänne laittaa.

moi t. hullu huutava makkara