Hetkittäin on ollu ihan hyvä. Kävin koirien kanssa muutaman päivän reissun Rovaniemellä, asuttiin mökissä keskellä metsää, löydettiin ihan sikakivoja lenkkimaastoja, tutustuin uusiin ihmisiin ja mikä tärkeintä, en stressannut mistään. Ja mun laho autokin kesti. Oon sen jälkeen yrittäny pitää itteni kiireisenä. Parin tunnin mettälenkit on parhautta, etenkin nyt kun täälläkin on kunnolla lunta. Eilen ja tänään saanu kulkea ihan umpihangessa, kun on pysyny syrjäsemmillä poluilla. Siel ain välillä havahtuu siihen et siel pystyy hengittään ilman et ahistaa. Luontoterapiaa, ihan parasta.
Harmi vaan se ei yksinään riitä. Auttaa just siks hetkeksi ku siellä on. Kotona kaikki kaatuu taas päälle. Ei jaksa tehä mitään, ei ees ajatella et tekis jotain. Haluu vaan maata sohvalla peiton alla itkees. Mut silti ei osaa nukkuu. Tälle viikkoo kahet kännit, toisel kertaa meni vähän överiks.
Ja taas on vierähtäny tasan viikko siitä ku on viimeks nähny ihmisii. Viikko sittenki vaan lyhyen aikaa treeneissä. Mut ihan sama, en jaksa senkään eteen tehä enää mitään.
Enkä tiedä miks oon enää ees hengissä. Ei täs oo mitään järkee.
 |
| <3 |
Mukava kuulla että oli edes vähän aikaa hyvä olla.. vaikkei se kestänytkään kovin pitkään... mutta edes vähän aikaa kuitenkin.
VastaaPoista"Enkä tiedä miks oon enää ees hengissä. Ei täs oo mitään järkee."
VastaaPoistaTuosta rivistä tuli mieleen U2:n biisi *Acrobat*
No nothing makes sense, nothing seems to fit
I know you'd hit out, if you only knew to hit...
Jaksamisia :)
Hitsi kun ei jaksa edes kommentteihin vastata ajoissa! Mutta kiitos :) En ollu tota biisiä ennen kuullutkaan, mutta aika osuvat sanoitukset sieltä löytyi.
VastaaPoista