606.

Oon ihan villiksi alkanu tän blogin kanssa, näin ahkerasti päivittelen. Nyt ku sanoin noin ni katoon seuraavaks varmaan pidemmäks aikaa.

Ahistaa, vituttaa ja masentaa. En oo koskaan ollut niin itkuherkkä kuin nyt. Välillä pillitän ilman syytä koneella istuessa, joka kerta koirien kanssa ulos lähtiessä pitää istua eteisessä itkemässä itkut loppuun ennen lähtöä, ihan mitä vaan pitäis tehdä niin ensin pitää itkeä. En tiedä miks. Siks et on hiton paska olla koko ajan enkä jaksais ees olla..? En tiiä. Enkä jaksa miettii.

Synttäritkin oli ja meni. Viime vuonna vietin ne epävirallisissa agilitykisoissa, tänä vuonna ei ollut mitään lystiä tarjolla. Sain sentään illalle tuurausvuoron treeneihin, muun päivän istuin yksin masentelemassa kotona kuten on jo tavaksi tullut. Ja sillon aina tajuaa et taas on menny vuosi hukkaan ilman et on saanu yhtään mitään aikaseks. Ja se ahistaa ihan hitosti.

Perseestä tää "elämä". Joko sais kuolla pois.

605.

Makaan sängyssä tuijottamassa kattoa. Tekee mieli viiltää, en ees muista koska viimeksi houkutti näin paljon. Ja tupakkaa, mut oon selvinnyt jo yli viikon ilman enkä haluais pilata tätä nyt. Vaikken tiedäkään miksi taas yritän, kun en lopulta onnistu kuitenkaan. Onhan tämäkin tapa kiusata itseään, kai. Pimeä sadekeli sopii hyvin näihin fiiliksiin.

Mullahan pitäis olla asiat hyvin. On koirat, tekemistä, harrastuksia, kavereita, rahatkin riittää kaikkeen pakolliseen, auto jolla pääsee paikasta a paikkaan b, vaikkei aina mikään luottopeli olekaan, ja nyt myös nukkumapaikaksi muokattu, tuo kivaa vapautta. Syömiset sujuu, yksittäisinä päivinä vammailen mut en jaksa välittää siitä, kunhan ei pahemmaksi mee. Oon alottanut juoksemisen pitkän tauon jälkeen ja rakastan sitä. Välillä jopa tuntuu ihan hyvältä. Listaa vois jatkaa pidemmällekin jos jaksais.

Mut silti oon tällänen. Haluisin vaan kuolla just nyt. Enkä ees tiedä miksi. Kunhan vaan. Pääsis pois. Vaikkei mulla pitäis olla mitään syytä haluta pois. Tai en mä tiedä onko. Ei tää aina kivaa oo, mut on mulla huonomminkin menny. Oon silti aika loppu tähän hetkittäin.

604.

Joo ei se sit kestäny. Voispa vaan ottaa ittensä hengiltä. Ei tätä jaksa. Mitä ikinä päättääkin tehdä ni aina se menee pieleen. Sekin päätös on menny noin miljoona kertaa pieleen etten muka enää ikinä päättäs yrittää mitään. Pitäs vaan muistaa, mikään koskaan onnistu kuitenkaan. En vaan osaa. Muuta ku pilata kaiken, tietenkin. Siinä oon aika hyvä. Mihinkään muuhun musta ei sit olekaan. Ei nyt eikä tulevaisuudessa. Oon aina hokenu itelleni et kyllä mä pystyn ees johonkin. Mut mitä ikinä yrittääkin, aina sitä jossain vaiheessa huomaa ettei musta ollut siihenkään. Oon aika turha.

En mä vittu osaa enää edes kirjottaa. Kirjotettavaa ois mut ne ei vaan muutu mitenkään järkevään muotoon. Tuijotin just puol tuntia näyttöä miettien mitä kirjottasin, tiesin mitä haluun kirjottaa mut vaan ei. Vihaan tätä elämää. Tai itteeni en tiiä kumpaa enemmän. Voisko vaan olla olematta.

On mulla sentään piskit. Nyt just yks ylimääränenkin palloillu tässä reilun viikon, ihan kivaa vaihtelua ja kerranki saa olla hyödyks. Mut ei ne aina riitä. Ei nyt.