604.

Joo ei se sit kestäny. Voispa vaan ottaa ittensä hengiltä. Ei tätä jaksa. Mitä ikinä päättääkin tehdä ni aina se menee pieleen. Sekin päätös on menny noin miljoona kertaa pieleen etten muka enää ikinä päättäs yrittää mitään. Pitäs vaan muistaa, mikään koskaan onnistu kuitenkaan. En vaan osaa. Muuta ku pilata kaiken, tietenkin. Siinä oon aika hyvä. Mihinkään muuhun musta ei sit olekaan. Ei nyt eikä tulevaisuudessa. Oon aina hokenu itelleni et kyllä mä pystyn ees johonkin. Mut mitä ikinä yrittääkin, aina sitä jossain vaiheessa huomaa ettei musta ollut siihenkään. Oon aika turha.

En mä vittu osaa enää edes kirjottaa. Kirjotettavaa ois mut ne ei vaan muutu mitenkään järkevään muotoon. Tuijotin just puol tuntia näyttöä miettien mitä kirjottasin, tiesin mitä haluun kirjottaa mut vaan ei. Vihaan tätä elämää. Tai itteeni en tiiä kumpaa enemmän. Voisko vaan olla olematta.

On mulla sentään piskit. Nyt just yks ylimääränenkin palloillu tässä reilun viikon, ihan kivaa vaihtelua ja kerranki saa olla hyödyks. Mut ei ne aina riitä. Ei nyt.