619.

Nää yöt on pahimpii kun ei onnistu nukahtaan ajoissa. Sit sitä miettii kaikki maholliset asiat mitä on mokannu tai "mokannu" ja syyttelee itteään mistä millonki ja miettii mikä kaikki viel voi mennä pieleen. Ja sit jossain kohtaa päähän ei taas mahu mitään muuta ku se et haluis kuolla. Tän on tulossa huoltomiehet käymään ke ja oon leikitelly ajatuksella siitä mitä ne tekis jos ne löytäis mut kuolleena täältä. Mut nou hätä en mä oikeesti oo nyt mitään tekemässä. En onnistuis siinäkään kuitenkaan ni parempi ettei ees yritä. Kunhan vaan leikin sil ajatuksella ku se usein ees hetkeks helpottaa oloo. Ku tietää et pääsee pois sit jos jossain vaiheessa on pakko.

Päivät on kai edelleen ihan jees. Oon päässy taas palaamaan kuukauden tauon jälkeen juoksemisen pariin ja muutenki viihtyny pidemmillä mettälenkeillä. Lyllerö tosin jäi porukoille hoitoon ontumisten takia, et on vähän totuttelua täs yhen koiran kans olemisessa. Mut kyl se lyltsikin sieltä viel takasin tulee, sen on vaan parempi siellä nyt. Ja mulle helpompi, ku ei tarvii jatkuvasti tuijottaa miten se liikkuu.

Tosin kyl mä eilenki lenkillä kirosin sitä et vihaan tätä elämää, vihaanki mutten sentään ihan joka hetkee.