633.

Helle sulattaa pään. Sellanen +25 niin mulle ilmestyy päänsärky ja huono olo vaikka tekisi mitä, niin siitä onkin sit tänä kesänä päässyt kärsimään melkein joka päivä. Mulla oli suunnitelma, et kesän reissaan ja teen kaikkea kivaa niin paljon kun vaan kykenee, reissatessa ois saanut ajatuksia selviteltyy ja ehkä sit kivan kesän jälkeen ois pystynyt hoitaan vaikeemmatkin asiat pois alta. Suunnittelin myös ekoja canicrosskisoja syksylle, mut en oo päässy juokseen toukokuun jälkeen ku pari hassua kertaa, ni turha luulo et saisin itteeni siihen kuntoon et vois kisaa. Ja mitä oonkaan tehnyt tän kesän... Joko istunut koneella sisällä tai maannu lattialla sisällä, yrittäny aamusin kiiruhtaa uittamaan koirat ennen pahinta hellettä ja sit taas valvonu yömyöhään et pystyis illallakin olemaan ees vähän ulkona. Nukkumiselle ei oo paljon jääny aikaa, mut ei se haittaa kun ei se tällä helteellä oikeen onnistu muutenkaan.

Jatkuva vitutus sen takia et koko kesä on menny ihan perseelleen. Etenki ku vielä aattelin et tää saattaa olla vika kesä ku on koko kesä vapaata, jos siis mikään menis niinku suunnittelee mut enpä tiiä onko musta töihin ens vuonnakaan. Oon vaan oottanu koska viilenee koska viilenee. No viimein ens viikolla ehkä vähän, mut sekin on vaan ehkä, ja nyt on jo vihaset ampiaiset liikkellä ja hirvikärpäset, joille oon sen verran allerginen et yöpymisreissut mettässä ei houkuttele. Liikkuessa niiltä voi vielä suojautua, mut ihan varmasti niitä tulis vähintään koirien turkeissa telttaan sisälle enkä aatellu nukkuu hirvikärpästakki päällä, mut en haluu myöskään viikkoja kestävää kutiavaa ihottumaa niitten perkeleitten takia.

Oon ihan vitun loppu. Valvonu melkein jokasena yönä itkemässä, päättäny asioita X ja Y ja seuraavana yönä itkeny taas niitten takia ja päättäny sittenki tehä ne toisin ja taas toisin jne ilman mitään lopputulosta. Tai joo, lopputulos on ihan järkyttävä ahistus siitä et ois pakko päättää et vois joskus tehäkki jotain tällä vitun elämällä, mä en jaksa enää vaan olla tekemättä mitään ja jumissa täs vitun paskassa.

Ois pakko päästä yrittään puhumista jollekki täysin ulkopuoliselle, niin vaikeeta ku se onki. Mut polille on varmaan jonoa, ja mulla on edelleen muuttosuunnitelmat (tosin en oo niistä varma ku en vittu osaa päättää sitäkään) mitkä vähän jarruttaa sinne raahautumista. Toisekseen en sais itteäni lekuriin, enhän mä ees uskalla soittaa sinne ja varata aikaa. Arvauskeskuksen psykologi jos on sama ku ennenki ni sille en pysty puhuun sitä on turha yrittää, ja jonoo sillekki välillä on. Tuttavapiiris ei oo ketään joka vois näis päätöksissä auttaa, enkä haluu kuormittaa mun ongelmilla. Ja haluun nimenomaan et joku kaikesta ulkopuolinen ois kuuntelees, ku tiiän et kaikilla tutuilla on omat mielipiteensä ja toiveensa asioiden suhteen, ja ne aika varmasti tuputtais niitä kaikki. Haluisin et pystyisin selvittään mitä ite haluun miettimättä mitä joku muu haluu, ni tutut ei nyt käy avuksi tähän.

On se kuolemaki edelleen vaihtoehto ja päivä päivältä houkuttelevampi, mut silti joku osa mussa haluis viel yrittää. Mut en tie miten, ku pilaan vaan aina kaiken jos jotain yritän.