Järkky väsymys, silmät ei meinaa pysyä auki. En muista koska oon viimeks nukkunu kunnolla, on siitä ainakin pari viikkoa. Helpotusta ei oo luvassa. En osaa nukkua yksin (oon siitä kai ennenki kirjottanu), mut koska oon harvinaisen taitava pilaamaan kaiken mitä mulla on, jatkossa on sit vaan pärjättävä ilman kunnon unia.
Mä luulin, että mut jätetään taas yksin, luulin ettei millään sovitulla jutulla ollutkaan muille mitään väliä. Harmi ettei mun käsitystä tilanteesta vaivauduttu korjaamaan, olin niin raivoissani etten pystyny ite ajattelemaankaan sellasta mahollisuutta. Ja sit menin vielä kaiken lisäksi raivoomaan ihmiselle joka ei liittynyt asiaan juuri ollenkaan. Perus epävakaa mulle sanottiin kun netissä avauduin, mutta kun en mä oo ennen ollu sellanen. Siis epävakaa joo, mutta vähän hillitympi sentään. Nyt vaan keitti liian pahasti yli ja pilasin ihan kaiken. Ja pidin siinä samalla huolen siitä ettei ne sovitut asiat ainakaan toteudu. Hyvä minä.
Vittu että itteään voikin vihata paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti