Ahdistaa. Tavallaan ois vaikka ja mitä kirjotettavaa, mut toisaalta taas ei mitään. Poliunet on vihdoin häipyneet, mut tilalle on tullu itsariunet. Jee? Poliunet muuten häipyi sinä päivänä kun näin kuvan paikasta missä poli nykyään on, kai se oli liian pelottavaa kun tajus et seki on muuttanu sen jälkeen ku siellä kävi ja jos sinne jostain syystä haluis takasin ni pitäis taas uskaltaa vieraaseen paikkaan. Mikä ei onnaa.
Haluisin vaan viiltää ja olla tyhmä ja vetää pillereitä naaman täyteen. Mut ehkä meen vaan takasin yrittämään nukkumista ku ei tästä kirjottamisestakaan mitään tuu. Väsyttää mut ei vaan nukahda, vaik silmät ei pysy aukikaan. Ei haluis maata ajatusten kanssa kauheen montaa tuntia. Mut ei jaksa tehäkkään mitään ni ei saa niitä poiskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti