692.

Pari viikkoa mökillä. Arkipäivät on saanu olla yksin, viikonloput porukat on olleet täällä. Ei oo päässy kokonaan erakoitumaan täällä keskellä metsää. Tehny kyllä todella hyvää. Ei mitään hälinää ympärillä, ni on pystyny selvittämään ajatuksia ja just nyt kaikki näyttää suht selkeeltä. Varma en oo mistään, mut luulen vihdoin tietäväni mitä mä tältä elämältä haluan. On ollu vaikeetakin, joutunu kohtaamaan ne ajatukset mitä mielessä on ollu, eikä oo päässy mihinkään karkuun. Mut oon selvinny siitä.

Ajattelun kaverina on sit ollut paljon tekemistä, ni ei oo ehtiny yliajattelemaan kuitenkaan. Pitää kantaa puita, lämmittää, kantaa vettä, lämmittää sitäkin, rakentaa sitä ja tätä ja tuota ja koiratki hoitaa. Peuroja täällä asuu n. miljoona, niitä saa ihastella melkein joka lenkillä ja iltaisin ikkunasta. Koirat on saanu hyvää treeniä samalla, eivät lähteneet edes muutaman metrin päästä pakoon lähteneen peuran perään kun vähän kröhäisin muistutukseksi. Kiva, et ne on niin varmoja nykyään. Korppipari seuras mua eilen juoksulenkillä, ehkä ne nauro mulle. Mut lentelivät ainaki kilsan samaa matkaa. Korpit on aina kuulunu mun suosikkilintuihin, ne viihtyy samanlaisissa paikoissa ku minäkin.

Oon liikkunu paljon, mut oon muistanu myös syödä. Ottanu kävelyn ja hölkkäilyn kaveriksi myös pyöräilyn ja vähän lihaskuntoa, koittanu miettiä mitä liikkeitä just mun kannattais tehdä. Ja tadaa, selkä ei enää vaivaa eikä pääkään ole niin usein kipeä, kun hartioissakin kiertää veri nykyään. Toivon, et onnistun pitämään taas monipuolisen liikunnan elämässä mukana, paljon parempi olla näin. Ei tarvii olla jatkuvissa kivuissa, ni on parempi mielikin. Ja on muuten paljon hauskempi liikkua näin, kun tavottelee sillä hyvää oloa eikä vaan laihtumista tai muuta ulkonäöllistä mitä oon aina ennen tehny...

Tulee oleen vaikeeta sopeutuu taas kaupunkieloon tän jälkeen. Mut hetken vielä nautin olosta ja elämästä täällä. Sit joutuu kohtaamaan taas seuraavia asioita ku palaa sinne ja se vähän ahdistaa. Mut kyl mä selviin. Luulisin.

691.

Tää on nykyään kai joku metsäblogi :D Mut ei mun elämässä tapahdu mitään muuta kivaa. Tänäänki alko seinät kaatumaan päälle, ni iltasella hipsin pienessä kännissä koirien kanssa metsään. Ensin ihailtiin auringonlaskua, sen jälkeen sohlattiin pimeässä. Peura perkele säikäytti, kun vastaan tuli silmät jotka olivat korkeammalla kuin kissan tai ketun (niihin oon jo siedättynyt). Koitin sille jutella mut ilmeisesti mun jutut oli tylsiä, lähti menemään. Huudatin musiikkia ja toivottavasti siellä pimeessä ei ollut ketään mun lauluja kuuntelemassa. Mut helpotti olo ees vähän. Eikä oo niin huono omatunto koirienkaan takia, kun saivat tänään sentään parisen tuntia siellä rellestää.

Koitin päivällä myös hieroo niitä taas. Mut vitut siitäkään mitään tullu, oon taas ite niin juminen et 5min hieromisen jälkeen tappelin vartin sen kanssa et sain oman hapen taas kulkemaan ilman helvetillistä kipua. Lyllerö ei oo edelleenkään kunnossa ja mua vituttaa olla näin paska. Kävin helvetin kalliin koulun et voisin hieroo koiria työkseni mut sit en pysty hoitaan ees omia?? Vähän rajottaa reissusuunnitelmia toi, et toinen koira ei voi kävellä pitkiä matkoja putkeen... Mut minkäs teet, täkäläiselle hierojalle ois aika menny parin viikon päähän ja en sillon aatellu olla kotona. Porukoiden lähellä on yks koirahieroja ja hmmmhh no oon käyny siellä kerran. Toista kertaa ei tuu. En ihmettele miks sille sai sillon niin nopeesti ajan, on se varmaan mua parempi mut en siitä silittelystä kyl toista kertaa maksa.

Tän yön oon sit vaan vängänny ärsyttävien ihmisten kanssa netissä. Ei oo muutakaan tekemistä eikä nukkuminenkaan taaskaan tunnu onnistuvan. Juotavaaki oli ihan liian vähän enkä ole ees kännissä enää. Ens kerralla ostan enemmän. Mut hei, en ollu juonu pitkään aikaan! Mökillä jotain saunajuomia, mut sillee juomallajuomalla humalahakuisesti en oo juonu tänä vuonna montaakaan kertaa, nyt just en muista yhtään kertaa mut en tiedä. Ei oo tehny mieli juoda.

Tupakkaakaan ei oo menny moneen päivään taas, tulee n. sata kertaa halvemmaks ku ei polta. Jos polttaa ni tulee sit muillekin tarjonneeks ja sit siinä käy niin et ite saa niistä ostamistaan röökeistä vähiten. Ni mä en enää tuhlaa rahaani yhteenkään röökiin ja piste. Vähän viekkarit ollu, mut ei mitenkään pahasti. Parina päivänä vaan vitutuskäyrä aika korkeella. En oo kauheesti polttanutkaan, ni tiesin ettei mitään kauheita viekkareita voi tulla.

Mitä muuta... Oon selvinny kotona jotenkuten. Retkisuunnitelmat meni persiilleen kiitos kelien, jotka meni persiilleen nekin. Mut mä vannon, et häivyn tästä paskakaupungista ja pidemmäks aikaa heti kun kelit sen sallii. Pitää varmaan taas totutella reissaamiseen eka autossa nukkuen, ja kokeilla vaihtaa telttaan sit ku siltä tuntuu. Vähän jänskää, en oo koskaan nukkunu yksin teltassa vieraassa paikassa. Kivempi jos sais seuraa viereiseen telttaan ekoiks kerroiksi, mut koska ihmiset on mitä on ni sen varaan on varmaan turha laskea yhtään mitään. Parempi mennä sillä ajatuksella alusta asti, et menee vaan yksin. Ei sit tuu mitään harmituksia ja pettymyksiä.