Ehkä vihdoin on oikea aika yrittää tehdä elämällä jotain. Oon alottanut kämpän siivousprojektin, joka etenee harvinaisen hitaasti mutta eteneepä kuitenkin. Hain kouluun, luulin sössineeni hakemuksen mutta kaksi tuntia myöhemmin sainkin jo haastattelukutsun. Ensi kuussa selviää huolivatko he mut sinne, ja jos niin koska koulu alkaa ja tarkoittaisiko se muuttoa. Muuttoasia riippuu nyt ihan siitä, paljonko voi tehdä etänä ja harjoitteluiden kautta. Ihan ammattikouluun oon siis (toivottavasti) palaamassa, ja vanhasta kokemuksesta tiedän että joustoa voi saada nuorisopuolellakin yllättävän paljon. Joten miksipäs ei aikuispuolellakin.
Ahdistaa niin saatanasti. Ja pelottaa. Enkä mä todellakaan tiedä jaksanko ja pystynkö, mut kuten viimeksikin kirjoitin, tarviin tälle elämälle jonkun tarkoituksen. Tarviin tavoitteita ja tekemistä. Ei tästä tuu mitään, jos päivät toistaa aina vaan samaa eikä koskaan saa mitään aikaseks. Ja ehkä opiskelun kautta sais jotain ihmiskontaktejakin. Se vois tehdä hyvää.
Enkä muuten oo viiltänyt. Vaikka edelleen tekis mieli.
Hienoa! Toivottavasti (opiskelu)kuviot selkiintyvät tuosta konkreettisemmiksi :)
VastaaPoista