Tää ei oikeestaan oo mitenkään iso juttu, mutta sillon se kyllä tuntui siltä. En muista millä luokalla tää oli, mutta veikkaan kolmosta. Mä olin tehnyt läksyt vaikken osannutkaan, en ollut saanut ketään auttamaan joten jouduin tekemään ne ominpäin. Väärinhän ne sitten oli tehty, ja mulle pamahti väärin tehtyjen läksyjen takia jälki-istunto... Pahin kusipäistä oli jättänyt samat läksyt kokonaan tekemättä ja sama juttu sille. Opettaja vielä kielsi erikseen, että niitä ei saanut tehdä tuntien aikana. Toisen opettajan tunneilla tää kusipää kuitenkin teki ne, ja minä kilttinä vaan katsoin vierestä enkä koskenutkaan omiin tehtäviini. Noo, ei tämän kusipään tarvinnutkaan jäädä koulun jälkeen sinne, vaikka se oli tehnyt juuri niin kuin oli kielletty. Sinänsä ihan hyvä, koska se opettaja itse ei vaivautunut olemaan luokassa ja olisin joutunut olemaan siellä kahdestaan sen kusipään kanssa, jos sekin olisi jäänyt sinne. Tein ne tehtävät siellä sitten uudestaan (ja taas väärin, koska edelleenkään kukaan ei neuvonut...) ja menin opettajanhuoneeseen näyttämään niitä, kuten oli käsketty. Vaan eipä ollut meidän opettaja enää siellä.
Samanlaisia juttuja tapahtui enemmänkin. Mutta ne loppui heti, kun tajusin, että totuuden puhuminen ei kannata. Kukaan ei uskonut silloin, kun puhuin totta, mutta valheet menivät melkein aina läpi. Esimerkiksi silloin, kun se samainen kusipää pakotti mut varastamaan ja jouduin siitä rehtorin puhutteluun. Ei kukaan tiedä vieläkään, että mä se olin joka varasti. Olisi varmaan pitänyt valehdella koulussakin kaikesta ekaluokasta asti, siitä asti kuitenkin valehtelin kotona, joten kai se olisi toiminut koulussakin. Olisin säästynyt aika paljolta. Kiltit ei meidän koulussa pärjännyt, vaan valehtelijat ja kiusaajat.
Samaisella ala-asteella oli myös ongelma mun veljen kiusaamisen kanssa. Ei siitä mitään sen enempää, mutta jos kiusaajia oli tasan yksi, eikö sen kusipään olisi voinut siirtää toiselle luokalle? Veli ja se kusipää ei olisi törmännyt toisiinsa niin usein ja kaikilla olisi ollut parempi. Tästä kiusaamisesta opettajat ainakin oli tietoisia, koska äiti puhui siitä usein niiden kanssa. Mutta eipä opettajia kiinnostanut tehdä asialle mitään.
Ei ehkä olisi kannattanut kirjottaa koskaan mitään ala-asteesta. Liikaa paskoja muistoja, joista en kaikkia edes pystyisi kirjoittamaa vaikka haluaisinkin. Muutenkin taas koko päivän ollut sellanen olo, että ei tästä tuu yhtään mitään. Mä niin vihaan tätä, toisinaan voi olla monta kuukautta ihan hyvä olla, mutta se voi muuttua koska tahansa kamalaksi ahdistukseksi ilman mitään sen suurempaa syytä. Eikä tästä sitten pääsekään kovin helpolla eroon.
Tekisi mieli vaihtaa maisemaa hetkeksi. Pois tästä kaupungista ja mahdollisimman kauas porukoista. Edes pariksi päiväksi. Onneksi mä voin huijata itseäni, viinaa ja pillereitä nassuun ja kaikki tuntuu hetken erilaiselta. Taidan olla kohta jossain huumekoukussakin vielä, jos en pian lopeta tätä vitun leikkimistä niiden kanssa.
Tyhmä mikä tyhmä.
Voimia!<3 itekki oon masentunu ja ei kukaa tahdo ymmärtää mua, elämä yhtä paskaa päivästä toisee!
VastaaPoistaPaljon voimia sinnekin suuntaan! Yritetään molemmat jaksaa, päivä kerrallaan♥
PoistaKiitos! mä välitän susta!♥
Poista:´( Muakin kiusattiin koko ala-asteen ja lopulta loppuajan myös yläasteella. Lapset osaavat olla toisilleen niin käsittämättömän julmia etteivät aikuiset sitä tunnu aina tajuavan. Pieniä enkeleitähän ne kaikki vain ovat, se on "normaalia nahistelua" jne. Paljon voimia sulle, oikein ISO voimahalaus <3 Se kun tosiaan joskus ymmärtäisi että miksi mielialat vaihtelevat, MIKSI, toisinaan melkein euforiasta syvimpään masennukseen ilman mitään näkyvää syytä. Jokainen aamu aina uusi mysteeri; millainen olo tänään? Mutta ei anneta periksi, eihän? Päivä kerrallaan, hetki kerrallaan. <3
VastaaPoistaKiitos♥
PoistaEi me anneta periksi.