Yöt on vaikeita. Valvon nykyään niin pitkään kuin mahdollista, koska en halua sammuttaa tietokonetta ja telkkaria, mutten pysty nukkumaan niiden ollessa päällä. Etenkin koneen sammuttamisen jälkeen yksinäisyys jotenkin oikeen vyöryy päälle ja tv:n sammuttamisen jälkeen hiljaisuus alkaa ahdistaa. On mulla radio, joka saa vuorostaan olla yöt päällä, mutta ei se ole sama asia. En tiedä auttaako radio yhtään mitään, mutta ei siitä kai haittaakaan ole. Vielä pahemmaksi olon tekee se, että melatoniineja on taas pakko säästää, ja ilman niitä nukkumisesta ei tule mitään. Olin kuinka väsynyt tahansa, kaikki väsymys katoaa heti, kun yritän nukahtaa. Ajatukset alkaa pyöriä päässä ja seuraavaksi itkenkin muutaman tunnin itsesäälissä kierien. 

Melatoniinia menee tosiaan nykyään yleensä kolme pilleriä kerralla, joten täytyy olla aika usein ilman. Laskin tossa, että voin mennä joskus syyskuussa uusimaan reseptiä, joten siihen asti täytyy kituuttaa niillä, mitkä jäljellä on. 

Mä vihaan tällä hetkellä itsessäni eniten sitä, etten pysty antamaan kenenkään auttaa. Jos joku yrittää, mun täytyy heti ruveta esittämään jotain vitun kovista, jolla on kaikki hyvin, vaikka tiedän, ettei se mene kaikilla läpi. Kiva kun en uskalla kertoa mitään edes niille, jotka tietää jo vaikka kuinka paljon mun asioista. 

Ajatus koulun alkamisesta ahdistaa. Täytyy taas jaksaa nousta aikaisin joka aamu, istua koko päivä koululla, käydä luultavasti muutama kurssi iltalukiolla, stressata kokeista ja esitelmistä, pakottaa itsensä tekemään kotonakin jotain tehtäviä... Työharjoittelukin on edessä jossain vaiheessa, eikä mulla oo mitään hajua, miten muka selviän siitä. Pitäisi jaksaa selvittää kämppäasioita, yrittää saada sitä vitun muuttoa järjestettyä asuntotoimiston laiskojen tyyppien kanssa. Jaksaa tuota nykyistä kämppistä, jos muutto ei onnistu. Lomallahan tää kämppä on kiva, kun ei kämppis oo täällä, mutta kohta se muuttaa takasin taas... 

Houkuttais lopettaa nykyinenkin koulu. Vaihtaa vaikka pelkkään lukioon ja muuttaa taas. Tai unohtaa kaikki koulut vaikka vuodeksi, jos sais repästyä jotain työtä jostain. Mutta tyhmäähän se olisi. Onhan toi kuitenkin jo kolmas koulu, missä oon ysin jälkeen, ja ensimmäinen paikka, jossa voin sanoa viihtyväni edes jotenkin. Ehkä se kannattaa yrittää käydä loppuun, kun oon siellä sentään jo vuoden pysynyt. 

Toisaalta, itsemurhakin on alkanut taas houkuttaa pelottavan paljon. En ole ainakaan tällä hetkellä itseäni tappamassa, mutta en mä voi sille mitään, että sekin pyörii usein mielessä. 

Sekavaa tekstiä, mutta sekavat on ajatuksetkin.