Jos mun fiiliksiä seuraisi pelkästään koulumenestyksen mukaan, niin oon nyt aika pohjalla. Ekasta matikankurssista ykkösvuonna kymppi, nyt hylätty. Siis hylätty. Mä en voi uskoa, se ei oo vielä uponnut kunnolla mun tajuntaan. Enhän mä voi saada hylättyä, mulla ei ole varaa ottaa sitä riskiä, että joku sen perusteella tajuaisi jotain liikaa. Onhan mun kaikki muutkin numerot laskeneet tasaista tahtia viimisen puolvuotta, mutta ikinä ennen en ole saanut mistään aineesta tai edes kokeesta hylättyä.

Mä oon vaan niin voimaton. En jaksa tehdä koulun eteen mitään, hyvä että ees pystyn toisina päivinä istumaan tunneilla. Huomenna on koe, josta on _pakko_ päästä läpi, se on kuulemma vaikea ja minähän en mitään pysty lukemaan. Yrittänyt oon, mutta keskittyminen harhailee eikä silmät meinaa pysyä auki.

Huokaus.