267

Ahdistaa ihan järjettömästi huominen bussimatka, mutta pakko kai sillä on kämpille mennä. En tiedä mikä siinä nyt on niin kamalaa, kun oon ennen pystynyt siihen ilman mitään suurempaa ongelmaa. Ensimmäinen kerta bussissa kahden koiran kanssa, ehkä jännitän sitä? Vaikka ei siinä pitäisi olla mitään jännitettävää, samalla tavalla noiden kanssa asiat menee kuin yhdenkin koiran kanssa eikä mulla oo epäilystäkään siitä, etteikö lyllerö osaisi käyttäytyä ihan yhtä hyvin (ellei paremminkin) kuin Tore, se on kuitenkin paljon rauhallisempi ja tuntuu käyttävän aivojaan pikkasen enemmän kuin eräs... Tai sitten mua vaan ahdistaa taas se, että joudun takaisin kämpille ahdistumaan, vaikka tiedän, että tuun taas perjantaina takaisin porukoille ja sillä kerralla reiluksi viikoksi.

Porukoilla on ollut ihan jees olla, välillä ahdistaa ja tää jatkuva väsymys ärsyttää, oon kuitenkin yrittänyt olla välittämättä siitä. Oon ollut ulkona jotain kolmisen tuntia, katsonut leffaa isän ja veljen kanssa, käynyt kaupoilla äidin kanssa, nähnyt sukulaisia jotka on halunneet nähdä lyllerön yms, mutta koko ajan väsymys on mukana, vaikka oon nukkunut ihan ookoosti lähiaikoina.

Lylleröä nuo kaikki on kutsuneet vahingossa Maxiksi, mutta ei se oikeastaan haittaa. Onhan tuo varsinainen PikkuMaxi, jolla sitä tällä hetkellä kutsutaan. Naapurikin kävi tässä, "uusi Maxi!", juteltiin siinä kaikkea eikä musta tuntunut ees pahalta puhua Maxista. Onhan mulla edelleen ihan järjettömän kova ikävä sitä toisinaan, mutta ehkä uskallan jo vähän uskoa siihen, että pääsen sen kuolemasta yli jossain vaiheessa.