Oon viiltänytkin joka ikinen päivä porukoilla ollessa.
Hyvin menee joo.
Ettei ihan unohdu, on mulla ollut niitä hyviäkin hetkiä. Oon nähnyt lapsuudenkaveria kahtena päivänä ja nähdään vielä ainakin huomenna, ollaan käyty porukoiden kanssa syömässä, käyty koirien kanssa yhdessä lenkeillä, kierretty kaupoissa ja katsottu leffoja. Silti ahdistaa, en saa koulua pois mielestä ja pikkupiskin keskiviikkona oleva leikkaus stressaa, etenkin kun äiti ei pääsekään sinne mukaan.
Ei mulla mitään hätää ole, lupaan pysyä hengissä ainakin loman ajan. En voisi tappaa itseäni näin lähellä äitiä ja isää.
Mä en nyt taaskaan oikeen tiiä mitä pitäis sanoo...mut toivon todella et sä et sittenkään tee sitä. Ja kuule, oon tosi ilonen et siel on ollu jotain mukavaakin sulla :)
VastaaPoista