perjantai 18. lokakuuta 2013

275

Kämpällä kaivan laukkua, etsin sieltä käsiini porukoilta mukaan tarttuneen terän. Eipähän tarvitse etsiä tänne uutta, porukoilla voi jatkossa yrittää olla ilman, tai löytyyhän sieltä muitakin teriä. Olen iloinen siitä, että kämppis tulee vasta huomenna, vaikka mulla onkin ikävä sitä.

Muutaman viillon jälkeen palaan takaisin todellisuuteen. Mitä mä taas tein?

Enkä enää edes halua lopettaa.


Yksi apteekkikäynti ja mulla olisi tarpeeksi lääkkeitä. Mutta en mä saa. 
Raapustanut klo

16 kommenttia:

  1. Adalmiina18. lokakuuta 2013 klo 20.49

    Et saa! Ei saa :--( <3

    VastaaPoista
  2. riri18. lokakuuta 2013 klo 21.22

    tiedän miltä se tuntuu. kun viiltää tauon jälkeen (en kyllä tiedä kuinka pitkä aika sun viime kerrasta oli) niin sitten tulee oikeasti sellainen olo, että miksi mä tämän edes lopetin, tämä on tuttua ja jollain tavalla turvallista.
    mutta se on harhaa. jokin pimeä osa sussa yrittää uskotella että sun kuuluu tehdä noin, mutta ei se ole totta, ei todellakaan.

    halaus.

    VastaaPoista
  3. Heidi18. lokakuuta 2013 klo 21.31

    Älä tee sitä. Älä hae niitä lääkkeitä; et sä oikeasti halua. Paljon voimia ja iso hali!<3 Anteeksi, etten voi auttaa enempää... :(( Niin haluaisin...

    VastaaPoista
  4. Puolustaja18. lokakuuta 2013 klo 22.27

    Kuule ihana koeta jaksaa vaan!!!!! En mä voi muuta sanoo.

    VastaaPoista
  5. Puolustaja18. lokakuuta 2013 klo 22.44

    Kuule, lupaatko et pysyt hengissä ainaski kämppiksen tuloon asti?
    Jaksa oot tärkeä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eksynyt19. lokakuuta 2013 klo 20.03

      Kämppis on kotona ja mä oon hengissä. Yritän vielä jaksaa. Sinäkin oot tärkeä, kiitos kun jaksat aina kommentoida<3

      Poista
  6. Anonyymi18. lokakuuta 2013 klo 23.22

    Se mitä helvettiä oon tekemässä fiilis on kyllä aika absurdi...sain itse onneksi lopetettua viimeksi aika lyhyeen. Toivottavasti sinäkin saat lopetettua, jos et heti niin sitten kun on taas voimia. Ylen areenassa on hyvä dokkari itsetuhoisista nuorista, kannattaa katsoa. Itsellekin antoi ajatuksen aihetta vaikken enää ihan niin nuori olekaan.

    Itsemurhaan on aina mahdollisuus tavalla tai toisella. Älä tee siitä itsellesi liian helppoa, älä hae lääkkeitä jos vähääkään epäilet että voisit olla siinä mielentilassa että menet ne ottamaan. Se akuutti kuolemanhalu menee kuitenkin ohi. Koita jaksaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eksynyt19. lokakuuta 2013 klo 20.05

      Enköhän mä taas jossain vaiheessa saa ainakin taukoa pidettyä. täytyykin muistaa katsoa se dokkari, pari kertaa oon meinannut mutta en sit ookkaan jaksanut keskittyä siihen.

      Kiitos ja lupaan etten hae niitä lääkkeitä ainakaan vielä hetkeen<3

      Poista
  7. Anonyymi19. lokakuuta 2013 klo 12.22

    Heippa. Mie löysin sun blogin tänään ja oon nyt lueskellu sitä. Musta sä uskallat kuvata todella hyvin sitä miltä susta tuntuu. Ja mä ihailen sitä miten sä jaksat yrittää tehdä kaiken hyvin ja miten ylipäänsä jasat elää. Mie pystyn samaistuu sun tilanteesee. Mulla oli syömishäiriö joka johti pahaa masennukseen. Halusin tappaa itteni, mitää muuta en ois halunnukkaa, enkä varmaa koskaa oo mitää niin paljoa halunnut. Mut mie en voinu tehä sitä. En siks, et en ois uskaltanu, vaan siks että tääl on ihmisii jotka välittää. En voinnu tuottaa niille sitä tuskaa. Aivan varmasti sullakin on oma tukiverkko. Tääl on aivan varmasti ihmisiä jotka haluaa nähdä sut vielä monena päivänä. Ihmisiä jotka haluaa iloita sun kanssa sun paranemisesta. Ja minäkään en ole täysin terve vielä, mutta aika lähellä sitä. Tiedän kuinka itsetuhoset ajatukset valtaa sun pään. Kuinka ois vaa helpompi luovuttaa. Mutta mä uskon et sä pystyt siihen. Itelläni autto se ajatus et "viel joskus mä olen onnellinen ja mä oon päihittäny tän sairaden". En mä aio sanoa sulle et "älä nyt tapa ittees" koska mitä se auttaa ?! Se ajatus on vahvasti sun pään sisässä. Mutta mä toivon että sä et tappais ittees. Sä olet tasan tarkkaan yhtä hyvä ihminen ku kuka tahansa täällä. Ja sä olet arvokas. Sun elämäsi on ainutlaatuinen. Tsemppiä sulle, toivottavasti viel joskus tuut olemaan onnellinen ja sul on kaikki hyvin!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eksynyt19. lokakuuta 2013 klo 20.10

      Kiitos, sait mut miettimään. On mullakin ihmisiä, jotka ihan varmasti välittää ja tahtovat mun parantuvan, en vaan aina näe niitä. Tsemppiä myös sulle, oot vahva kun oot onnistunut pääsemään masennuksesta jo suureksi osin eroon!

      Poista
  8. Silsqu19. lokakuuta 2013 klo 19.17

    Mää niiin pelkään siun puolesta toivon että pystyt taas pitää lupauksex niiku ekan pystyt.
    Voimiii ja heli siul sinne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eksynyt19. lokakuuta 2013 klo 20.11

      Ainakin yritän pitää sen, eiköhän siinä onnistuta :)<3 Voimia sullekin, oot tärkee!<3

      Poista
  9. lillaego20. lokakuuta 2013 klo 18.34

    Voi pieni... Mä niin tiedän, miltä susta tuntuu, oon ihan samasta "muotista" kuin sä, masentunut, syömishäiriöinen, paniikkihäiriöinen ja jokseenkin itsetuhoinen... Oon lukenu sun blogia ja halusin tulla kertomaan että oot älykäs ja arvokas, ethän tee mitään itsellesi? :( ♥
    Liityin lukijaksesi ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eksynyt20. lokakuuta 2013 klo 19.19

      Kiitos ja tervetuloa<3 Yritän olla tekemättä, yritän pysyä hengissä vielä tämän vuoden.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)