279

Odotan diapamin vaikutusta, ennen en uskalla lähteä koirien kanssa ulos. Vähän epäilyttää, tulisinko enää hengissä takaisin sisälle jos lähtisin ulos nyt. Mutta taas: älkää huolestuko, en mä nyt tee mitään typerää, ootan kiltisti että lääkkeen vaikutus alkaa ja sen jälkeen en tee mitään tyhmää, käytän vaan koirat ulkona ja painun nukkumaan.

Mä niin haluaisin kuolla. Se olis niin helppoa. Mulle, ei ehkä muille, mutta ei kai täällä muiden takia eletä, vaikka oonkin tehnyt niin viimeiset vuodet. Mutta lupasin etten tee sitä ennen loppiaista, sinne asti on pakko jaksaa.

Toren kasvattaja lähetti sähköpostia, "tarkoitus on olla avuksi." Tulkitsin sen heti niin, että olen paska koiranomistaja vaikka tiedän, ettei se tarkoittanut sitä niin. Se vain haluaa, että sen kasvatilla on mahdollisimman hyvä olla, se haluaa että mun on mahdollisimman helppo elää sen koiran kanssa. Ei se mitään pahaa tarkoita.

Oon tänään nauranut koirille, trimmannut kämppiksen villakoiranpenikan ja nauranut sille kuinka ruma siitä tuli (oikeasti, selitetään tää sillä etten ole ennen koskenut trimmeriin), jutellut kämppiksen kanssa ja käynyt sen ja koirien kanssa yhdessä ulkona. Mulla on ollut hauskaa, hetkittäin jopa ihan hyvä olla, mutta silti mä haluan kuolla. Mä en kestä tuota koulusta tulevaa stressiä, mutta en halua jättää sitä kokonaan kesken. Stressaan ammattipuolesta enemmän kuin lukiosta, mutta silti mun on järkevämpää jättää se lukiopuoli pois jatkon kannalta, ammattipuolella kun on paaaljon paremmat arvosanat.