sunnuntai 27. lokakuuta 2013

287

Äidin kanssa puhelimessa:

"Mä varmaan jätän lukiopuolen kesken"
"No miksi?"
En jaksa sitä.
"Mulla on paljon paremmat mahdollisuudet päästä seuraavaan kouluun ilman lukiota, kun mulla on ammattipuolella niin paljon paremmat numerot"

"Enkä tiedä koska valmistun ku oon saikulla."
"No sitä valmistuu sitten kun valmistuu, ei sillä mikään kiire ole."
Onpas.

Kyllä mä kuulin pettymyksen sen äänessä. Ihan varmasti kuulin. Mä olen pettymys kaikille.

Anteeksi.


4 kommenttia:

  1. Se ettet sä jaksa lukiota ei tee susta pettymystä. Kun on tapahtunu kaikkee tollasta, ei ole todellakaan mikään ihme ettei jaksa! Sun äidilläs ei ole mitään oikeutta olla pettynyt suhun, nyt kun se vielä vissiinkin tietää ainaskin jotain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo äiti tietää jonkun verran, ei itsetuhoiluista mutta muuten. Kyllä se vaan kuulosti pettyneeltä, vaikka saatoinhan mä kuvitellakin.

      Poista
  2. Ihan samaa mieltä oon Puolustajan kanssa. Ei kannata ottaa liian vakavasti sun äitin mielipidettä tohon asiaan. Sä et ole mikään pettymys vaikka et tekiskään niin kuin muut olettaa sun tekevän. On hienoa että sinä olet olemassa eikä niin isoa asiaa mitkään koulunkäynnit eikä muutkaan asiat pilaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä kai... Mä en vaan haluais tuottaa ikinä kenellekään pettymystä, mutta ehkä se on osasyy siihen, miksi oon nyt tässä tilanteessa... Pitäisi kai opetella tekemään asiat oman mielen mukaan, se vaan on mulle tosi vaikeeta.

      Poista