289

Ja ensimmäinen laskurin nollaus.

"Yritän olla viiltämättä."

Joopajoo, hyvä vitsi. Ehkä mä en koskaan onnistu lopettamaan, mutta ei kai sillä ole mitään väliä. Yritän kuitenkin vielä. Huomenna tänään mä en viillä, en vaikka mikä olisi.

Tajusin tänään, että voisin oikeasti tehdä sen. Tiedän, että pystyisin siihen. Tottakai se pelottaisi, mutta pystyisin siihen silti. Jos olisin täysin varma siitä, että porukat ja kaverit pääsisivät mun kuolemasta yli, olisin kai tehnyt sen jo. Ärsyttävää, kun pitää pysyä hengissä muiden takia. Ootan innolla sitä päivää, kun en jaksa välittää muista yhtään, silloin mä teen sen. Ihan varmasti teen. Vielä mä välitän, mutta kokemuksesta tiedän että jossain vaiheessa tulee se kausi, kun muut ihmiset eivät kiinnosta yhtään, olivat sitten kuinka läheisiä tahansa. Vähän harmittaa, etten tehnyt sitä jo paljon aikaisemmin, vaikka silloin pari vuotta sitten kun mulla oli jo kaikki valmiina. En edes muista, miksi en sitten tehnytkään sitä. Kai aloin taas välittää muistakin?

Tunteettomuutta odotellessa. Menee tässä vielä hetki ennen kuin pääsen siihen "paskat muista"-ajatteluun, mutta se on tavoite.