290

Ehkä mä en yritä tarpeeksi. En pysty olemaan edes vuorokautta ilman terää. Huomenna taas uusi yritys, jos ei onnistu niin heitän laskurin sittenkin pois. Niin, mun ei pitänyt viiltää käteen enää. Siinä nyt sattui olemaan eniten tilaa, ei voi mitään.

Tää elämä on aika syvältä. Ehkä vaan nappaan koirat mukaan ja painun lenkille, täytyy vaan pysyä radan tällä puolella. Muuten oon jossain junan alla. Tai olisin, jos liikkuisin ilman koiria, en mä voi niitä mihinkään yksin jättää. Tulisivat perässä, hölmöt pienet. Voishan ne kiinni sitoa, mutta kun ei ole takeita siitä, koska joku (ja kuka) ne siitä mukaansa noukkisi, en vaan voi tehdä sitä. Enkä uskalla poistua kotoa yksin, en ilman kämppistä tai koiria. Toisaalta oon tänään pystynyt nauramaankin, vaikkei olo muuten olekaan aikaisempaa parempi, se herätti hetkeksi pienen toivon. Ehkä tämä vielä tästä helpottuu?

Piti mennä tänään kouluunkin, mutta mites kävikään. Joo ei, en mä pysty. Huomenna luokanvalvojan juttusille.