360

Nyt ei mene hyvin. 

Luokanvalvoja laittoi viestin wilmassa, haluaa tietää miksi skippasin sen voimankäytön, ja ei sen kai ollut tarkoitus syyllistää, mutta kertoipa samassa viestissä sen, kuinka hankalaa noita päiviä on järjestää. Helmikuun lopussa kuulemma ehkä viimeinen mahdollisuus suorittaa se. Että jes, mulla on vajaa kuukausi aikaa saada itteni siihen kuntoon, että selviän siitä. Nyt ei tunnu yhtään siltä. 

Pitäisi kai vastata sille. En tiedä yhtään mitä kirjoittaisin. Kyseli samalla niistä itsenäisistä kursseista, oonko saanut homman hyvin käyntiin. Juu tuota en ole edes aloittanut vielä, muutto vei sen verran voimia ettei pysty. Hyvä että oon saanut edes koirat lenkitettyä, muuten vain olen. Olo on ihan ok suurimman osan ajasta, mutta jos pitäisi tehdä jotain alkaa heti tuntua siltä ettei pysty. 

Koulujuttujen lisäksi lylleron suomeen rekisteröinnissä on vähän häikkää, rahalla saisi kaiken kuntoon mutta kun sitä ei ole. Varmaan vaan pyydän niitä lähettämään lyllerön paperit takaisin mulle ja rekisteröin sen sitten joskus kun jaksan. 

Nukkumiset sentään menee hyvin, vaikka makkarissa nyt onkin vähän ahtaat tunnelmat ja oon joka yö herännyt siihen, että kämppiksen pää on mun sängyssä (päädyt on yhdessä, makkari oli liian pieni muuhun järjestykseen). Jotenkin mun on helpompi nukkua, kun samassa huoneessa on joku. Nukkumaanmeno ei ahdista niin paljon. Kai se on jotenkin helpompaa, kun ei tavallaan tarvise olla silloinkaan yksin, vaikka tiedän etten saisi kämppistä hereille vaikka katto tippuisi niskaan. 

Tuolla olis nuo lääkkeet. En tajua, miksi yliannostus alkaa houkuttaa aina, kun menee vähänkin huonommin. En mä nyt niin huonossa kunnossa ole, että tekisin mitään typerää oikeasti. Kunhan vaan leikin sillä ajatuksella. 

Ehkä tää taas tästä helpottaa. Toivotaan ainakin.