378

Skippasin sen liikuntajutun ihan suosiolla. En ookkaan koskaan ennen oksentanut jännityksen takia, kokemus kai sekin... Ryhmäänkin oli jotenkin vaikeempi mennä kuin yleensä, mutta menin kuitenkin ja ihan hyvä niin.

Yöllä yksinäisyys ahdisti, kämppis häipyi taas eilen joten oon Toren kanssa kahdestaan. Vielä kahden aikaan istuin sohvalla katsomassa telkkaria, vaikkei sieltä mitään järkevää tullutkaan. Yritin siirtyä sänkyyn nukkumaan, mutta ajatuskin siitä tuntui liian vaikealta, joten nukuin sitten sohvalla, radio huusi vieressä ja eteisessä oli pakko pitää valo päällä. Oli vähän ahdasta, kun Toren on pakko päästä joka yö peiton alle nukkumaan, mutta kai se oli kuitenkin parempi vaihtoehto kuin kokonaan valvottu yö.

Syömättömyys houkuttaa, viiltely samoin. Terään en oo koskenut, mutten myöskään syönyt tänään mitään. Katotaan sitä syömistä taas lauantaina, kun porukat tulee käymään, siihen asti mennään nollalinjalla. Vähän houkuttais kokeilla, pystyiskö sitä olemaan viikon syömättä, nythän se vajaa neljä vuorokautta on ennätys. Lauantaina on pakko syödä vähän ettei porukat arvaa mitään + se sunnuntain voimankäyttö on varmaan fyysisesti aika raskas kuten ne aika usein on, joten ihan vielä ei voi aloittaa. En halua pyörtyä sinne, muutenkin stressaan siitä ihan tarpeeksi. Mutta ehkä maanantaina, tai mikä ettei jo su-illalla..?

Luokanvalvojan kanssa on taas selvitetty asioita. Voimankäyttö sunnuntaina, koululla käytävä kurssi alkaa keskiviikkona ja on aina aamuisin, oisko ollut 8-11. Keskiviikkosin on myös se liikuntajuttu, yhdeltä joten mulla on kaks tuntia aikaa tapettavana tästä lähtien joka keskiviikko, kotiinkaan viitsis aina kävellä kun koulun tunnit on toki toisella puolella kaupunkia kuin kämppä... Oikeestihan mein luokkatilat on vartin kävelymatkan päässä mutta noihin harjotuksiin tarvitaan jotain ihmejuttuja jotka on toisessa paikassa. Kymmenes päivä pitäisi laahautua saman kurssin teoriaan, vittukun siinä on ruokkiskin välissä. LV tosin vihjaili, että voisin suorittaa teoriat itsenäisesti, mutta toi yks kerta pitää siellä käydä ja onhan se opettajasta kiinni aika pitkälti...

Alkuviikolla sovitaan myös, koska meen tekemään sitä yhtä itsenäistä kurssia koululle, kun siinä tarvitaan joku tietokoneohjelma, jota en saa omalle koneelle. Siinäkin saa varmaan aika monta päivää kulutettua, sen verran runsaasti oli tehtäviä ja aihe, josta en tajua yhtään mitään. Tää on oikeestaan ainoa, minkä pystyn varmasti tekemään kaikista koulujutusta. Katotaan pystynkö ees menemään noihin muihin...

Onkohan tässä nyt liikaa..? Vikat mahdollisuudet hoitaa noi joten pakko vaan jaksaa. Jos ei jaksa ni ainahan voi kuolla :)

Njoo, jotain hyvääkin...

Lyllerö tulee lauantaina takaisin kotiin<3

377

Terät on edelleen hukassa, mutta onhan tuossa sakset, kaapista löytyy puukkoja, harppikin on parempi kuin ei mitään... En mä varmaan pysty olemaan viiltämättä enää.

Koulujutut muuttui taas. Se korttikoulutuksen voimankäyttö on sittenkin sunnuntaina. Huomenna alkaa joku ihme liikuntajuttu jota joku nuorisotyöntekijä vetää, saan kuulemma korvata sillä sen voimankäytön kurssin mikä puuttuu. Viikon päästä keskiviikkona alkaa se kurssi, joka pitää käydä yhden luokan mukana. Okei, korttikoulutus varmaan menee. Se on aikuispuolen, ei aikuiset oo pahoja. Ja siellä on yksi tuttukin. Mutta noi muut...

Siis mun pitäisi mennä huomenna paikkaan, jossa en ole koskaan käynyt. Yksin. Enkä tunne sieltä ketään. Huomenna ois se ryhmäkin, mutten taida ehtiä molempiin.

Minä, joka en koskaanikinämilloinkaan itke toisten nähden, menin sitten itkemään koko bussimatkat porukoilta kämpälle. Joku tuli sen takia juttelemaankin, taisin olla aika töykeä sille. Ihmetteleviä katseita bussiasemalla, kun oli taas ihan liian pitkä vaihtoväli. Näyttihän se varmaan fiksulta, istuin aseman eteisen lattialla Toren kanssa silmät punaisina ja yritin olla kuin en muita huomaisikaan.

Luokanvalvojakin yritti soittaa ja laittoi viestiä, käski soittamaan mahdollisimman pian. No, ehkä se mahdollisimman pian on huomenna, jos vaikka pystyisin silloin puhumaan itkemättä.

Sit on aina se toinen vaihtoehto, ettei vaan enää heräisi huomenna.

376

Porukoilla on ollut aivan ihanaa. Oon rämpinyt koirien kanssa metsissä 3-4 tuntia joka päivä, tehnyt ruokaa, syönyt liikaa, vaihtanut kuulumisia muutaman tutun kanssa, katsonut leffoja ja ihan vaan ollut. Öisin oon nukkunut jotain 9-10 tuntia ilman turhia heräilyjä. Veli oli pari yötä täällä, oli kiva nähdä sitäkin. Muutaman kerran oon erehtynyt ajattelemaan kämppiksen tekemisiä, mutta päätin etten anna sen pilata mun reissua.

Nyt pitäisi olla nukkumassa. Aamulla aikaisin hypätä bussiin ja reissata takaisin kämpälle. Itkettää, en pysty nukkumaan. Haluisin vaan jäädä tänne.

Luokanvalvojan kanssa puhuttu. Voimankäyttöpaska on lauantaina. Nyt jo tuntuu siltä että kuolen sinne. Ja reilun viikon päästä alkaa se puuttuva kurssi, joka pitää suorittaa koululla vieraan luokan mukana. Mitä jos mä en pysty..? Nää taitaa kuitenkin olla vikat mahdollisuudet suorittaa noi jos haluan joskus valmistua...

se kuolema olis vaan niin helppo... Ei tarttis enää ikinä jaksaa yhtään mitään.

375

Ei mitään kirjoitettavaa, silti on sellainen olo että pakko saada jotain kirjoitettua. Kuulostaapa tyhmältä.

Päivällä oli ihan hyvä olla. Nytkin tavallaan. Ei ahdista, ei tee mieli viiltää enkä oikeestaan ees pyörittele kuolemaa mielessä. Mutta tää väsymys ja muutoinkin on jotenkin henkisesti tosi paska olo, en vaan osaa selittää tarkemmin. Tuntuu jo fyysisenäkin, yritin käyttää Toren lenkillä, mutta hipsittiin takaisin kotiin heti 10min jälkeen, tuntui että jalat ei vaan kanna jos lähtee pidemmälle. Nyt on huono omatunto siitä, että Tore on noin vähällä liikunnalla, vaikka oltiin me tänäänkin ulkona jotain reilu 2h. Se oli vaan sellasta laahustamista kuitenkin, kyllä se nyt tolle muutaman päivän riittää muttei se onnellinen näin vähällä ole. Lyllerölle tuo määrä riittäisi vallan mainiosti jatkuvastikin, mutta Torelle ei todellakaan. Jos jaksais ees kehittää sille jotain muuta tekemistä, mutta ei.

Kämppiksen tekemiset kiukuttaa edelleen. Tajusin, että oon myös ainoa joka hoitaa sen jyrsijöitä nykyään. Mä laitan niille vedet kun ne kolisuttaa tyhjiä juomapulloja, laitan niille heinät kun kämppis ei kai ole sisäistänyt, että noi marsut tarvii sitä jatkuvasti. Sylitän niitä ettei ne ihan villiinny ja siivoon isoimmat sotkut niiden häkeistä. Vapaanakin niitä tarttis juoksuttaa, mutta marsuista nuorempi on mahdoton ottaa kiinni isosta tilasta, kun ei se oo vielä tottunut käsittelyyn eikä tällä menolla totu ollenkaan. Mä en jaksa sitä metsästää, mutta tekee pahaa katsoa kun toiset vaan nyhjää häkissä 24/7...

Nyt en oo muutamaan päivään siivonnut jälkiäni yhtään. Enkä siivoa. Katotaan kuinka kauan sillä kestää tajuta, että oon hoitanut kaikki siivoukset tässä kämpässä tähän asti. On se tainnut jonkun kipponsa joskus tiskata. Roskis pursuaa yli, mutta sehän ei oo mun ongelma kun häippäsen huomenna.

Enkä vieläkään tiedä onko se nyt oikeasti muuttamassa. Mutta jos sen vuokrasoppari tosiaan loppuu kuunvaihteessa, niin se on sitten kämppiksen ongelma eikä mun. Ei se uutta kämppää ole ainakaan vielä löytänyt. Tänne jos jää, niin saa sitten myös siivota jälkensä jatkossa. Ja maksakoot osansa yhteisessä käytössä olevista tavaroista. Muuten ei onnistu, se on sitten voivoi ja saan oman kaksion.

Hajoo pää tähän vitutukseen. Onneksi huomenna pääsee porukoille ja kämppistä sotkuineen ei tarvii katella ennen tiistaita.

Kai jotain hyvääkin. Opettelin tänään laittamaan voita leivän päälle. Ei ahdistanut ja olihan se parempaa kuin kuivana. Vaikka mä jotenkin edelleen haluaisin laihduttaa. Eiköhän sitä oo kuitenkin harrastettu jo ihan tarpeeksi. En ees tiedä mitä painan eikä se tavallaan edes kiinnosta.

Joo en tiiä.

374

Salaisessa uutta!

Aamulla en meinannut päästä sängystä ylös. Jossain vaiheessa sain väkisin käytettyä Toren aamu"lenkillä", oltiin me varmaan reilu vartti ulkona normaalin parin tunnin sijaan... Sisälle tullessa romahdin sohvalle ja siinä sit oltiin. Havahduin kämppiksen viestiin, "en tuukkaan tänään kotiin." Nyt oon taas vihanen sille, tuli mieleen kaikki aikasemmat riidat ja tää vielä päälle kun sovittiin, että tehdään se opinnäytetyön kirjallinen osa valmiiksi ennen kuin lähen torstaina porukoille. Ja kämppishän tulee tänne torstaina :))) En tasan peru omaa reissuani sen takia. Onhan tässä vielä aikaa, mut aika hyvin menee meidän suunnitelmat ristiin ja mä en tiedä miten tulevaisuudessa taas jaksan keskittyä siihen... Eikä sitä voi jakaa mitenkään, kämppis kirjoittaa suoraan sanottuna päin persettä, oon jo kirjottanut uudestaan kaiken mitä se on tähän mennessä tehnyt. Kesken päättyviä lauseita, tosi sekavia selityksiä ja kaikki mahdolliset kirjotusvirheet. En mäkään virheettömästi kirjota, mutta joku raja hei, melkein itkin kun luin niitä sen tekstejä :D

Harmittaa. Jäi ystävä näkemättä tän olon takia. Ja oon edelleen yksin, kun ei se kämppis sit jaksanutkaan tulla tänne, vaikka oltiin niin sovittu.

Melkein lähdin hakemaan uutta terää kaupasta. Oisin varmaa mennyt jos oisin saanut itteni ylös tästä.

Nyt on ehkä vähän parempi. Tore osaa piristää tuolla jatkuvalla iloisuudellaan. Jos jaksais heittää jonkun lyhyen lenkin sen kanssa vielä...

373

Ehkä ei olla kovin kaukana romahduksesta. En mä tiedä.

Tänään mä mietin kuolemaa. Sitä, kuinka helppoa se olisi. Mulle. Halusin viiltää enkä hetkeen keksinyt mitään syitä miksen tekisi sitä. Itkin, vaikken tiennyt miksi. Se vaan tuli jostain, kesken kivan lenkin Toren kanssa. En vaan jaksanut, käännyin takaisin kotiin kun tuntui siltä etten jaksa enää metriäkään.

Itken nytkin. Pelkään, että teen jotain typerää jos palaan takaisin siihen vanhaan oloon. Mä en halua kuolla. Mutten voi sille mitään, etten tiedä kauanko jaksan yrittää, jos tää tulee olemaan aina tälläistä. Pidempien hyvien kausien jälkeen paha olo tuntuu vieläkin pahemmalta. Ajan kanssa siihen jotenkin turtuu, ei kokonaan mutta sen oppii sietämään tiettyyn rajaan asti.

Mun täytyy tunnustaa yksi asia. Vedin lääkeöverit silloinkin, kun meillä oli se riita kämppiksen kanssa. Silloin luulin oikeasti hetken että kuolen ja olin muistaakseni pari päivää ihan sekaisin. Tärisin, oksensin, en jaksanut tehdä mitään ja siksi kai en siitä kertonutkaan. Kun en jaksanut edes kirjoittaa. Övereiden jälkeisenä aamuna en meinannut pysyä pystyssä ja harkitsin vakavasti päivystykseen lähtöä. Ainoa syy miksi jäi menemättä taisi olla se, etten kehdannut soittaa taksia enkä lanssia heittämään mua sairaalalle, kun tästä kävelee sinne viidessä minuutissa :D Vaikea vaan oli kävellä kun huippasi ja meinasi kaatua koko ajan.
Parin päivän jälkeen olo palasi takaisin hyväksi, enkä uskaltanut ajatella koko juttua romahtamisen pelossa.

Ääh. Ehkä tää tästä. Huomenna reissaan moikkaamaan ystävää täältä bloggerista ja kämppis palaa illalla reissultaan. Joka päivälle on tekemistä torstaihin asti, silloin suuntaan porukoille katsomaan miten lyllerö jakselee♥

On mulla huonomminkin mennyt. Paljon huonommin. Toivotaan että se on vaan tää päivä josta tää olo johtuu. Kuitenkaan nähnyt tuttuja ihmisiä torstain jälkeen, ainoostaan niitä koiraihmisiä metässä. Se on aika vähän kun miettii, että on tottunut tuijottamaan kämppiksen naamaa 24/7.

Luotan siihen, että huominen on parempi. Paljon parempi. Kai se on ihan normaaliakin, ettei aina mene hyvin..?

Ehkä seuraava postaus on taas positiivisempi. Uskon että on :)

372

Aattelin jakaa tän teidänkin kanssa, niin näätte vähän millaisia päiviä meillä on Toren kanssa. Kaikki tänään aamulla kuvattuja pätkiä ja kyllä, mun "muotivaatteille" saa nauraa ihan vapaasti. Sukissakin sentään samaa sävyä :D

Jos koirajutut ei kiinnosta niin skipatkaa ihan suosiolla. Ja joo toi musta kohta oli vahinko, leikin jollain uudella ohjelmalla enkä ihan osannut :D

Tänään on taas energiaa mennä ja tehdä. Uudesta suosikkimetsästä löytyy näköjään aina Torelle leikkiseuraa ja mulle juttukavereita. Käydään siellä nykyään ihan sen takia, että saadaan molemmat leikkiä joskus sosiaalisia. Torella on muutenkin vähän tylsää nyt, kun lyllerö ei oo täällä sitä härnäämässä. Hassua, miten erilaista porukkaa lenkkeilee toisella puolella kaupunkia. Entisessä lenkkimetässä kaikki vaan mulkoili pahasti kun mulla oli koira vapaana. Täällä kaikilla on koirat vapaana eikä se oo ainakaan tähän mennessä tuntunut haittaavan ketään. Tulevat vaan juttelemaan koirattomatkin. 

Ei mulla oo mitään kirjoitettavaa. Mikään ei ole mitenkään huippuhyvin, muttei toisaalta huonostikaan. Jaksan mennä ja tehdä ja vaikken uskaltanutkaan lähteä tänään kauppaan, kai tässä ihan hyvin menee. Ei olla kuitenkaan kuolemassa nälkään, kauppaan ehtii huomennakin :)

371

Se siitä kirjoitustauosta. Samapa tuo.

Puolkuntosena vähän kuumeessa hipsin aamulla koululle. Kämppis tuli onneksi sittenkin mukaan, ilman sitä ois ollut aika vaikeeta. Aluksi mulle ei taas puhuttu, se nyt ei ollut mikään yllätys. "Lusmuilen" kai edelleen niiden mielestä. Onneksi kämppis on ainoo joka tietää, että teen työharjoittelunkin kevennettynä. Mikä sota siitä syttyiskään, jos nuo työaikojen pituuksista valittavat tyypit kuulisi että saan tehdä siitä osan kotoa käsin ja teen muutenkin lyhyempää päivää...

Joka tapauksessa iltapäivällä tuntui jo siltä, etten ollut koskaan poissa koulusta ollutkaan. Vitsailtiin kavereiden kanssa kuten ennenkin. Jotenkin löysin mut ja kämppiksen myös auditoriosta luokan edestä nauramasta ja puhumasta minuutin varoitusajalla. Ilman mitään suunnitelmaa siitä, mitä me sanottaisiin siellä. Repeiltiin siinä sit yhdessä hetki meidän keskeneräisen opinnäytetyön kanssa (tehdään se sittenkin yhdessä), jota ei kehdattu näyttää ja selitettiin jotain turhaa. Ei se oikeestaan ollut edes kamalaa. Ei ollut ees diapameja mukana, mutta en oikeestaan edes kaivannut niitä.

Ruokalassa vähän ahdisti, mutta se nyt on ollut mulle aina vaikee paikka. Näin pitkän tauon jälkeen ei kai oo mikään ihmekään ettei siellä mitenkään ilosta kiljuttu. No, selvisin kuitenkin ja sain jopa syötyä.

Tätä hyvää oloa on jatkunut pelottavan pitkään. Oon alkanut etsimään jatkuvasti merkkejä romahduksesta. Jos hetken tuntuu pahalta, joku asia harmittaa tmv., oon heti ajattelemassa ettei tästä tuu sittenkään yhtään mitään. Yritän vaan ajatella, että kaikkia kai vituttaa/masentaa/mitälie joskus, eikä jotkut pari minuuttia kestävät huonommat hetket oikeesti oo romahduttamassa mua yhtään mihinkään. Toivottavasti.

Silti vähän pelottaa. Huomenna taitaa olla taas aika pitää "teen vain ja ainoastaan kivoja asioita"-päivä. Ihan varmuuden vuoksi, jos siitä sais taas lisää voimia. Kämppiskään oo täällä, saa olla rauhassa.

370

Salaisessa uutta!

Outoa. Kello on vasta kymmenen ja mä oon jo ehtinyt rämpiä metsässä pari tuntia Toren kanssa ja johan tässä on koneellakin jonkin aikaa istuttu. Hassuinta tässä on se, että heräsin ilman herätyskelloa eikä väsyttänyt yhtään.

Huomenna koululle. Oon nähnyt luokkalaisia viimeksi varmaan monta (4?) kuukautta sitten. Eikä kämppis oo tulossa mukaan. No, tiiän että selviin siitä silti. Mun ei tarvii tehdä siellä mitään muuta kuin istua ja kuunnella + kertoa luokanvalvojalle missä mennään itsenäisten kurssien kanssa. Eväät mukaan eikä tarvii mennä edes ruokalaan. Saattaapi olla viiminen kerta, kun pitää olla noiden luokkalaisten kanssa tekemisissä. Heh. Ei tule ikävä.

Ainiin. Mun suunnitelman mukaan mun ois pitänyt kuolla tänään. En ees muista koska oon viimeksi miettinyt itsaria, en ainakaan tällä viikolla :D Hengissä ollaan ja pysytään ainakin toistaseks, itsari ei oo vaihtoehto.

369

Unohdin. Kirjoitustauko koskeekin vain tätä blogia. Tuun tänne huutelemaan kun salaiseen tulee jatkoa. Ehkä parin päivän päästä, katotaan nyt.

Eli siis salaiseen KLIK.

368

Ei tippaakaan ahdistusta torstain jälkeen. Kouluhommista eka osa tehtynä, 34 tehtävää jostain ihmeen sähköstä ja jaksoin tehdä ne kaikki kerralla. En kauheesti edes tarvinnut monisteita apuna, aika monet vastaukset meni arvaamalla oikein. Ehkä musta tuleekin sähkäri? :D Joo ei.

Torstaina suuntaan koko päiväksi koululle, mutta ei siellä mitään raskasta ole. Luokanvalvoja vaan toivoi, että menisin katsomaan muiden luokkalaisten opinnäytetöiden esityksiä. Jos niistä vaikka saisi jotain ideaa omaan työhön, joka kai sekin pitäisi pian aloittaa. Jossain välissä kai ihmetellään luokanvalvojan kanssa mistä sitä omaa työtä voisi tehdä (tosin taisin keksiä aiheen äskön) ja katotaan missä menen noiden tehtävien kanssa. Jos saan vielä muutamat tehtävät ennen torstaita valmiiksi, sovitaan samalla koska suuntaan luokanvalvojan koneelle tekemään loput sähkön harjoitukset. Ne asensi sinne sähkömaikan kanssa jonkun ohjelman, niin saan tehdä koko sähkökurssin itsenäisesti. Ihana kun saa itse päättää "koulupäivien" pituuden eikä sinne oo koskaan pakko mennä jos ei just sinä päivänä jaksa. Suunnittelin vähän, että joku pari kertaa viikossa vois olla ihan hyvä, mutta katotaan nyt jaksamisen mukaan. Yritän kuitenkin saada sen kurssin aika nopeesti kasaan.

Toisen itsenäisen kurssin tehtävää oon jopa vilkaissut kerran. Sen vois huitaista tänään läpi ees osittain.

1 tai 2 kurssia pitää käydä koululla. Hyi, mutta kuulen kai niistäkin lisää torstaina, eikä niiden pitäisi olla mitään kovin pahoja. Tai no, toinen on voimankäyttö ettää... Kukaan ei vaan ole vielä kertonut, pitääkö mun nyt käydä se kurssi vai riittääkö näytöt. Toivotaan että riittää, pelkään että muuten tulee liikaa koulua ja löydän itteni taas jostain pohjalta.

Huomenna eläinkauppareissu + pyykkien pesu, keskiviikkona ryhmä, torstaina koulua. Tää viikko alkaa olla suunniteltu, kolmeksi päiväksi vielä jotain pientä tekemistä (koulujuttuja?). Yritän keksiä vähän tekemistä joka päivälle, oon huomannut että voin silloin paljon paremmin. Vaikka tekeminen olisi niinkin tylsää kuin pyykit.

Kämppiksenkin kanssa menee taas ihan hyvin. Nauretaan yhdessä kaikelle mahdolliselle, kyylätään koirakasvattajien pentusuunnitelmia ja valitetaan toisillemme kun ei kumpikaan nyt oikeasti halua lisää koiria, mutta pennut on niin suloisia (ja ärsyttäviä). Lenkitetään koiria ja autetaan toisiamme niiden kanssa treenaamisessa. Tore alkaa olla tokossa kisakunnossa, yritän totutella siihen ajatukseen että pian kisat kutsuu. Sählätään ekat kisat piloille kuitenkin, joten sama se vaikka sinne menisi heti :D Ei se sählääminen oikeastaan edes haittaa, niin vaan siellä sählää muutkin ensikertalaiset ja toi koira on kuitenkin ihan huippu<3

Tore, koska en jaksanut etsiä mitään parempaa kuvaa.

Tää teksti on hyvä taas päättää sillä, että pidän ehkä taas pienen tauon kirjoittamisesta. En tarvii tätä nyt. 

367

Huomenna yritän oikeasti jatkaa niitä kouluhommia. Tänäänkin voisi, mutta ei taida tulla mistään mitään. Lyllerö nimittäin lähti porukoiden matkaan mukaan, neidillä on ilmeisesti juoksut alkamassa eikä sitä voi juoksujen aikaan pitää kolmen uroksen kanssa... Voishan ne toisistaan erottaa joo, mutta etenkin Tore on tuollainen avaan kaikki ovet enkä edes huomaa mitään esteitä-tyyppi, en halua ottaa riskejä. Ei mitään pentuja tähän kohtaan kiitos. Kai porukat siitä huolen pitää, kyllä ne ainakin siitä kovasti pitää ja onhan ne pikkupiskiäkin luonaan pitäneet siitä asti kun muutin kotoa.

Jotenkin tyhjää ilman sitä. Kämppiskin on äidillään, joten me ollaan vielä jotain vuorokausi kahdestaan Toren kanssa. Pitää kai kehittää sille jotain kunnon tekemistä, ettei toinen vallan tylsisty ilman leikkiseuraa. Sitäpaitsi oon muutenkin ollut liian vähän sen kanssa ihan kahdestaan.

Lyllerö

Mua vähän harmittaa, ettei veli tullut tälläkään kerralla porukoiden kyydissä käymään, vaikka se ensin niin lupaili. Se ei ole koskaan käynyt edes tässä kaupungissa. Aina se lupaa tulla kylään, mutta koskaan se ei tule. Aina se peruu pari minuuttia ennen lähtöä.

366

Tuntuu taas vähän siltä, etten selviä tosta koulusta. Otin tehtävät esille, tajusin että ne pitäis kai saada aika nopeesti valmiiksi että pääsis tekemään seuraavia osia niistä. Oon jotain pientä alotellut joo, mutta aika tyhjiltä noi paperit näyttää... Nyt iskee ahdistus jos ajattelen niitä vähänkin, tarkoittaa sitä että valvominen täältä tullaan taas. En mä osaa pitää ajatuksia poissa koulusta.

En pysty edes käymään wilmassa, siellä pitäis olla luokanvalvojan vastaus yhteen mun viestiin, mutta en halua tietää mitä se vastasi. Kun en jaksaisi tehdä yhtään mitään valmistumisen eteen. Stressaan siitä työharjoittelustakin jo, vaikka se alkaa vasta huhtikuun alussa ja saan kai tehdä sitäkin vähän kevennettynä. Ainakin koulutuspäällikkö tietää, etten välillä vaan pääse sängystä ylös vaikka haluaisinkin. Ja se itse kysyi meneekö se noin. Kai se ainakin jotain ymmärtää, on ilmeisesti aika suosittu kuuntelijana muutenkin koululla.

Terät on muuton takia jossain hukassa. On ne täällä kämpällä kyllä, en oo vieläkään saanut niitä hävitettyä. Mutten jaksa etsiä niitä. Onneksi?

Taidan mennä vetämään röökiä keuhkoihin vaikken normaalisti edes polta. Noi hermoröökit tossa vieressä kuitenkin aina varoiksi. Jotenkin se rauhottaa.

365

Kämppis käyttäytyy kuin mitään riitaa ei olisi koskaan ollutkaan. En enää edes yritä ymmärtää sitä.

Mulla ei ole hajuakaan siitä onko se nyt muuttamassa vai ei. Eikä oikeestaan edes kiinnosta. Ehkä se tajusi ettei sillä oo varaa omaan yksiöön tässä kaupungissa. 

Tänään on taas sellainen päivä, että voisin vaan nukkua. 12 tunnin yöunet ja ties kuinka pitkät päikkärit, eikä vieläkään huvita tehdä mitään. Koirat on pakko viedä ulos ennen pimeää. Kouluhommienkin pitäisi kai edistyä, mutta tänään ei jaksa. Ehkä huomenna. 

364

Salasessa uutta!

Tosin tilanne muuttui taas. Ei me enää saada sovittua. Mä en ainakaan jaksa edes yrittää. 

Kämppis ilmoitti muuttavansa pois. Mä jään yksinäni tilavan kaksion vuokran kanssa, mutta äiti kielsi muuttamasta nyt. Siis jos (tai sen ois sitten pakko olla kun) valmistun keväällä, muutan sen jälkeen vittuun täältä. Porukat maksaa kämppiksen osan vuokrasta sen aikaa. Harmittaa muutenkin aina jos joutuu pyytämään niiltä rahaa, nyt vasta pahalta tuntuukin kun ne joutuu maksamaan monta sataa joka kuukausi. 

Pitäs kai päättää mihin seuraavaksi. Tavallaan haluaisin kyllä jäädä tänne, mutta joskun ei saada kämppiksen kanssa sovittua, ei mulla oo täällä yhtään mitään. 

Tää kämppä on liian iso pelkästään mulle ja koirille. 

363

Hooh. Riitely jatkuu, toosi kiva.

Kämppis ei voinut ees tulla vanhalle kämpälle samaan aikaan mun kanssa, olin siellä viis tuntia tekemässä loppusiivousta ja tyyppi vaan nukkui sen ajan. Nyt se raivoo mulle kun sillä menee myöhään, kun mä olin siellä niin kauan. Ai, en tiennytkään ettei siellä voi olla kahta ihmistä samaan aikaan.

Sit vielä innostuin siivoomaan. Tein ehkä vähän ilkeesti, mutta kaikki kämppiksen leväällään olleet tavarat ja roskat on nyt sen työpyödällä, siivotkoon itse sotkunsa. On ilmeisesti ollut tosi vaikeeta esimerkiksi heittää kananmunankuoret roskikseen, ne piti jättää roskiskaapin yläpuolelle pyödälle. Kattilatkin tiskasin uudestaan, ärsyttää kun kämppis ei pese niitä ikinä ulkopuolelta, vaikka kaikki sen "keitokset" tulee aina reunojen yli. Joo ei voi mitään, mutta mua vituttaa ottaa käyttöön pesty kattila joka onkin ulkopuolelta ihan tahmainen.

Kämppis pyörähti täällä ja saan aloittaa siivoomisen alusta :)) Ehkä vaan annan olla ja meen nukkumaan, vaikka kuinka sovittiin että pidetään tää kämppä siistinä ni ei näköjään onnistu. Vähän aikaa sitten vielä luulin, että mun on paljon vaikeempi muuttaa tapojani kun sen, kun elän yleensä sotkuisemmin kuin se, mutta taisin olla väärässä.

Mutta hei, jotain positiivistakin taas. Huomaa että mulla menee edelleen suht hyvin. Toimintakyky ei oo kadonnut mihinkään vaikka oonkin tapellut, en jaksa jauhaa meidän riitoja päässäni jatkuvasti vaan osaan edelleen nauraa koirille ja saan muutenkin aika helposti riidat pois mielestä. Jaksoin tehdä vanhalla kämpällä loppusiivousta ja sain vielä nykyselläkin kämpällä siivottua, koirat on lenkitetty kunnolla ja olokin on ihan hyvä.

Antaa kämppiksen murjottaa, mä painun nukkumaan ja katotaan mielenkiinnolla puhuuko se mulle huomenna.

362

Pakko tulla "raivoomaan" tänne tai ajan ton kämppiksen oikeesti muualle asumaan.

Me ollaan vaan tapeltu viimiset pari päivää. Ajankohtaisimpia aiheita:

- Se lupasi, että saadaan niiltä auto käyttöön täksi viikonlopuksi ja voidaan kuskata loput tavarat uudelle kämpälle sillä. Sen takia en pyytänyt porukoita auttamaan sen enempää. Noo, nytpä kämppis ei voikaan hakea sitä autoa, koska hänen pitäisi ajaa ja hän ei pidä siitä. Just, kukapa muutosta muutenkaan nauttisi? Kuskataan nyt sitten noita kamoja tossa pulkalla, onneksi on koirat jotka osaa vetää, mutta mun pää tässä se on joka hajoaa, kun pitäisi koko ajan olla menossa. Kävelyyn kämpältä toiselle menee kuitenkin melkein tunti... Autolla menisi 5-10min.

- Se uhkasi heittää kaikki vanhalla kämpällä olevat keittiökamat, joita se ei itse käytä, pois koska sanoin, että mä en kaikkea muuttoon liittyvää yksin tee. Jos se kerran peruu sen auton, niin raahatkoot itse astiat tänne. Mä oon kuitenkin vanhempieni kanssa hankkinut tänne sohvan, telkkarin, kattolamput, matot, verhot, sähköt(! koska kämppis sähläsi jotain, mun piti soittaa sinne ja selvittää koko juttu itse, muuten oltais kai edelleen ilman sähköä), kotivakuutuksen, langattoman netin, ylimääräisen pakastimen kun noi koirien ruoat ei mahdu muuten, kantanut kämppiksen huonekalut kaikki isän kanssa, eikä kämppis koskenut sormellaankaan mun huonekaluihin, eikä maksanut uusistakaan yhteiseen käyttöön tulleista hankinnoista mitään jne. Ja nyt mun pitäisi vielä raahata yksin tänne kaikki meidän _yhteisessä käytössä_ olevat astiat, koska kämppis ei voi ajaa autolla eikä siirtää niitä tänne muuten, vaikka on se tässä kaupungissa ennenkin ajellut. Tai voisinhan mäkin ajaa, mutta kun hänen äitinsä joutuisi ajamaan tänne melkein tunnin. Joo, mun vanhemmat tuli kolmen tunnin ajomatkan takaa viikko sitten ja tulevat viikon päästä uudelleen tuomaan uuden sohvan :))

- Pyysin, ettei se piilottelisi koirille herkkuja meidän olkkariin, koska ainakin noille mun koirille jää helposti etsiminen päälle. Joo ne on kiltisti kun me ollaan kotona, mutta jos ne alkaa etsimään niitä herkkujaan kun jäävät yksin, niin mun huoneakaluthan ne on mitkä ne tuhoaa. mm sen sohvan, joka on muuten kämppiksen koiran takia jo kertaalleen korjattu. Ei koirat kuulemma mitään tuhoa. No, se kai maksaa mun tavarat kun ne joskus tuhoaakin.

- Edelleen ne mun koirat, jotka ei kuulemma tottele sitä. Kai se nyt herranjumala osaa koiria komentaa, ei noi mitään normaalia vaikeampia ole. Valitettava fakta on se, että mun koiriin ei mikään niskassa roikkuminen auta jos ne perseilee, pitää käyttää ääntä jota kyllä kämppikseltä yleensä löytyy.

- Tuun aina talvella kipeeksi, jos nukun ikkuna auki. Kämppis ei ymmärrä miten se on mahdollista, mutta sovittiin, että ikkuna on auki pari tuntia ennen nukkumaanmenoa ja kämppis laittaa sen kiinni sänkyyn kömpiessään, kun mun pitäisi muuten kiivetä sen yli laittamaan se kiinni. Tänään aamulla ihmettelin, miksi kurkku on kipeä. No kappas, se ikkuna oli laitettu raolleen niin, etten yön pimeässä huomannut sen olleen auki.

- Toinenkin aamujuttu. Kämppis oli lähtenyt ulos, avasin makkarin oven ja seuraavaksi huutelinkin mun koiria takaisin sisälle, kun kämppis oli jättänyt ulko-oven auki. Sanoi tarkistaneensa sen olleen kiinni, mutta ei kai se itsekseen aukea, jos on kunnolla kiinni..? Aika outo ovi jos niin tekee.

- Sovittiin, että tästä lähtien roskat kiikutetaan suoraan roskikseen ja pidetään tää kämppä muutenkin suht siistinä. Eiköhän tuo ole tunkenut kaikki roskansa lipaston laatikoihin, vaikka roskis on ihan vieressä. +syöttää koiransa tossa uudella matolla, vaikka sen toinen koira heittää kaikki raakaruokansa aina kupin viereen. Kiva likainen läntti tossa matossa, vaikka se on ollut pari päivää käytössä. Joo ei ole iso juttu, mutta vituttaa silti, kun kovalla vaivalla tekee tästä kivaa ja asuttavaa kämppää ja toinen heti sotkee.

Nyt se leikkii mykkäkoulua. Joo on vikaa mussakin ja riitelyyn tarvitaan aina kaksi jne, mutta mä oon riidellyt harvinaisen "kiltisti" tällä kertaa. En oo edes huutanut kertaakaan, sanonut vaan suoraan niistä asioista jotka vituttaa. Ja lähettänyt sille yhden tekstarin jossa kerroin kaiken, mitä mä oon muuton eteen perheeni kanssa tehnyt ja kysynyt, mikä niiden astioiden raahaamisessa on niin kamalaa. En oo saanut vastausta.

Tekisi mieli soittaa porukat tuomaan auto tänne, raahata kaikki kämppiksen kamat takaisin vanhalle kämpälle, heittää sen koiranruoat pois mun pakastimesta, vaihtaa ton langattoman netin salasana, omia sohva ja telkkari mun omaan nurkkaukseen pois kämppiksen käytöstä, napata lamput irti katosta (paitsi tietysti mun nurkkauksesta)... Ja maanantaina lampsia toimistolle kysymään, vieläkös niitä yksiöitä on vapaana...

Mutta äh. Ehkä en aiheuta enää enempää riitaa. Ehkä tää tästä. Kai me ollaan vaan väsyneitä muutosta ja vaikuttaa kai sekin, kun enää ei ole omia huoneita. Ei meistä kumpikaan osaa olla pitkävihaisia, ehkä ihan hyvä?

Angst. Vituttaa niin paljon että naurattaa. Taidan painua hetkeksi päikkäreille että jaksan rampata tota kämppien väliä koko yön, ei tästä muuten valmista tule. Huomenna pitäis palauttaa vanhan kämpän avaimet.