Tänään mä mietin kuolemaa. Sitä, kuinka helppoa se olisi. Mulle. Halusin viiltää enkä hetkeen keksinyt mitään syitä miksen tekisi sitä. Itkin, vaikken tiennyt miksi. Se vaan tuli jostain, kesken kivan lenkin Toren kanssa. En vaan jaksanut, käännyin takaisin kotiin kun tuntui siltä etten jaksa enää metriäkään.
Itken nytkin. Pelkään, että teen jotain typerää jos palaan takaisin siihen vanhaan oloon. Mä en halua kuolla. Mutten voi sille mitään, etten tiedä kauanko jaksan yrittää, jos tää tulee olemaan aina tälläistä. Pidempien hyvien kausien jälkeen paha olo tuntuu vieläkin pahemmalta. Ajan kanssa siihen jotenkin turtuu, ei kokonaan mutta sen oppii sietämään tiettyyn rajaan asti.
Mun täytyy tunnustaa yksi asia. Vedin lääkeöverit silloinkin, kun meillä oli se riita kämppiksen kanssa. Silloin luulin oikeasti hetken että kuolen ja olin muistaakseni pari päivää ihan sekaisin. Tärisin, oksensin, en jaksanut tehdä mitään ja siksi kai en siitä kertonutkaan. Kun en jaksanut edes kirjoittaa. Övereiden jälkeisenä aamuna en meinannut pysyä pystyssä ja harkitsin vakavasti päivystykseen lähtöä. Ainoa syy miksi jäi menemättä taisi olla se, etten kehdannut soittaa taksia enkä lanssia heittämään mua sairaalalle, kun tästä kävelee sinne viidessä minuutissa :D Vaikea vaan oli kävellä kun huippasi ja meinasi kaatua koko ajan.
Parin päivän jälkeen olo palasi takaisin hyväksi, enkä uskaltanut ajatella koko juttua romahtamisen pelossa.
Ääh. Ehkä tää tästä. Huomenna reissaan moikkaamaan ystävää täältä bloggerista ja kämppis palaa illalla reissultaan. Joka päivälle on tekemistä torstaihin asti, silloin suuntaan porukoille katsomaan miten lyllerö jakselee♥
On mulla huonomminkin mennyt. Paljon huonommin. Toivotaan että se on vaan tää päivä josta tää olo johtuu. Kuitenkaan nähnyt tuttuja ihmisiä torstain jälkeen, ainoostaan niitä koiraihmisiä metässä. Se on aika vähän kun miettii, että on tottunut tuijottamaan kämppiksen naamaa 24/7.
Luotan siihen, että huominen on parempi. Paljon parempi. Kai se on ihan normaaliakin, ettei aina mene hyvin..?
Ehkä seuraava postaus on taas positiivisempi. Uskon että on :)
Toivotaan että on! <3 Kuulostaa kai itsestäänselvyydeltä, mutta koeta ajatella, että nuo on samanlaisia huonoja päiviä kuin kaikilla, siis että tosiaan, koeta olla ''juuttumatta'' siihen. Silleen, että koeta ajatella että nyt mulla on paska päivä ja paska olo ja se on fakta, mutta huomisen ei tarvi olla semmonen. Toivotaan että huomenna on parempi :) Ja hei, nyt ET kyllä viillä!! Sä oot pärjänny aivan uskomattoman hienosti, 105 päivää, et sä viillä enää :)
VastaaPoistaJa vielä, jos sä nyt oikeasti juttelisit kämppiksen kanssa?
Ei se miltään itsestäänselvyydeltä kuulosta. Kun ei tiedä millaisia terveiden ihmisten huonot päivät voi olla... Toisaalta jos kattoo kämppistä, ni kyllä sitäkin välillä vituttaa aika rajusti :D
PoistaEn viillä, sain kaivettua esiin lapun missä lukee kaikki syyt miksei kannata viiltää, se sai mut vähän järkiini sen suhteen.
Pitäis varmaan jutella. Se on vaan tosi vaikeeta, kun ei meistä kumpikaan oikeen halua eikä kai osaakkaan puhua mistään tollasesta. Ehkä ois aika opetella...
Hienoa! :) juu, opetelkaa molemmat? :) Kyllä sä selviit <3
Poista