382

Tulee sitten huomisestakin vapaapäivä. En tiedä kumpi on pahempi, ajatus siitä että sinne olisi pakko mennä vai se, että nyt pelkään voinko koskaan valmistua tuolta kun en pysty käymään sitä kurssia siellä. Luokanvalvoja soittaa varmasti huomenna, se ei varmaan tykkää mun poissaoloista. En tiedä yhtään mitä sanon. En varmaan uskalla ees vastata sille.

Nyt en jaksa yhtään mitään. Ois paljon kirjotettavaa, mutta ei tää nyt onnistu.

Elämäkin selkeesti vittuilee mulle. Eilen illalla nukahdin helposti, ennen nukahtamista jo ajattelin että jes, johan tässä on viikko valvottu. Arvatkaa vaan, heräsinkö parin tunnin päästä siihen, että Tore oksentaa makkaria täyteen... Ei muuta kun koira pihalle kamalaan tuuleen ikuisuudeksi, sit siivoomaan makkari ja eihän sen jälkeen enää väsyttänyt. Aamulla ajattelin lähteä lenkille purkamaan ketutusta, mutta ehei, eihän toi nilkka halua tänään kestää edes kävelyä :)))

Uus yritys. Josko yöllä pystyis nukkumaankin vähän. Huomenna meen lenkille vaikka päällä hyppien.