383

Tuijotan tyhjää näyttöä. Niin paljon kirjoitettavaa, mutta en edelleenkään osaa siirtää ajatuksia sanoiksi. Sain tänään pestyä pyykit ja kävin kämppiksen kanssa kaupassa, enempää en jaksanut tehdä. Koiratkin on lenkittämättä, mutta onneksi nekin tarvitsee lepopäiviä ja kestää ne, vaikka aktiivisia ovatkin.

Luokanvalvoja ei soittanutkaan, onneksi ei. En olisi vastannut, en jaksa nyt miettiä koulua. Se yksi kurssi vaan on liikaa. En halua tietää mitä ne koululla ajattelee musta, järjestävät mahdollisuuksia hoitaa kurssit kasaan ja mä vaan jätän kaiken tekemättä.

Ärsyttää katsoa vierestä kämppiksen kirjotusstressiä, mun kuuluisi stressata sen kanssa (tai ei oikeestaan, kun en jaksa stressata mistään kokeista). Oisin oikeesti halunnut käydä sen lukiopuolenkin. Mutta ei musta oo edes amikseen.

Pitäs kai valmistumisen jälkeenkin tehdä jotain, jos nyt edes koskaan valmistun. Mutta jos pyykkien peseminenkin aiheuttaa sen, ettei koko loppupäivänä jaksa tehdä mitään muuta, niin ehkä musta ei vaan oo mihinkään. Tarkottaa sitä, että musta on taas muille vaan haittaa, porukatkin joutuu kattomaan tätä vitun pelleilyä kun makaan vaan kotona. Puhuvat kuinka pitäisi ruveta hakemaan töitä tai tehdä jotain muuta järkevää. Onneksi ne ei asu yhtään lähempänä, näin kaukaa niille on helppo valehdella, tietää ettei ne ainakaan alle parissa tunnissa ehdi oven taakse.

Ehkä pitäis vaan kuolla. Lasken taas lääkemääriä ja tutkin junien aikatauluja, niin typerää kuin se onkin. En ole kuitenkaan nyt sitä tekemässä, kunhan vaan mietin.

tää sai itkemään. pitäs kai katella ilosempia kuvia...