441

Kämppis oli muutaman yön mun seurana porukoilla, saatiin hetkeksi omia koko talo ison pihan kera, pitihän se mahdollisuus käyttää. Oli tosi mahtavaa, kierrätin sitä siellä ympäriinsä, grillattiin, huudatettiin musiikkia naapureiden iloksi, käytettiin koiria uimassa, lenkkeiltiin lapsuudenystävän kanssa kuuden koiran voimin, heittelin kämppistä makkaralla ja löin sitä auton ovella takaraivoon. Naurettiin, ulkoiltiin, leikittiin koirien kanssa, kunnostettiin pösötintä ja käytiin naapurikaupungissa pyörimässä. Yritettiin ottaa lapsuudenystävän miehen koira mukaan ees yhdeksi yöksi, se oli jo autossa asti, mutta mies juoksi hakemaan sen pois (oon itseasiassa tainnu lastata sen koiran omien mukana autoon aina kun oon nähny sen.. hups).

Silti joka ikinen ilta mietin, kuinka ihanaa ois kuolla. Välillä kesken nauramisenkin huomasin miettiväni, että koskakohan kuolen. Mä en vaan näe enää muita vaihtoehtoja.

"Vuokra"möksä oli tyhjillään joten käytiin siellä,
kameralla leikkimistä, pekonimakkaraa,
Tore uimassa, löhöömistä lyllerön kanssa
ja kaikki piskit nukkumassa
 (Tore ei halunnu mukaan, siksi se on poistumassa paikalta)

Tänään lääkäriltä labran kautta apteekkiin, sieltä valdoxan mukaan. Kokeillaan sitten vaikken lääkkeitä tykkääkään popsia, ei kai kokeilulla mitään menetä. Tai ei mulla ainakaan oo mitään menetettävää. Paitsi raha, mutta sossu maksakoot. Diapameitakin sais kuulemma käyttää enemmän, mutta en oikeen tie. Joo en oo koukussa enkä aatellu koukkuun jäädäkään, mutta tää pää on vähän tällänen.. Jos kerran annan itelleni luvan ottaa sitä pienempään ahistukseen ku mihin oon sitä käyttäny, ni oisinki ehkä jatkossa 24/7 rauhottavissa.

Kämppis häipyi päiväksi äidilleen, tulee onneksi illalla takasin, koska mä en vaan uskalla olla yhtään yötä yksin tän pään kanssa. Nytkin olin pää jääkaapissa tutkimassa, oisko siellä juotavaa ja lääkekaapilla katsomassa, oisko siellä mitään kivaa. Onhan siellä, samoja jotka johti viimeksi sairaalakeikalle, sama määräkin vielä, ja vähän vahvempia viinaksia. Mutta ei tänään. Säästetään pahan päivän varalle. Tää päivä tuntuu ainakin tällä hetkellä ihan siedettävältä, vaikka tekiskin mieli vaan kömpiä sänkyyn.

Salaseen tulee luultavasti tässä päivän-parin sisällä uutta, mutten varmaan jaksa tulla tänne huutelemaan siitä. Tää blogi hiljenee (taas) reiluksi viikoksi. La-su hoitotamma (tai oikeestaan koko talli) on täysin mun vastuulla, siihen päälle koirat ja pakkaaminen ni ei jää aikaa kirjottamiseen. Su-illalla hyppään kai porukoiden asuntoauton kyytiin, reilun viikon päästä pitää olla Porvoossa koiranäyttelyssä, mutta sitä ennen en tiedä mihin suunnataan, eikä taida tietää porukatkaan. Suunnitelmat on tylsiä, mennään sinne minne huvittaa.

On muuten pakko valittaa tänne, kämppis ei jaksa enää kuunnella :D Mun kamerassa on kaks eri putkea, mutta toinen on ollut hukassa varmaan vuoden. Tässä kämpässä se ei ole, kai se ois muuton aikana tullu vastaan. Porukoiltakaan en oo sitä löytäny. Ja arvatkaa vaan, saako tolla mun tallessa olevalla putkella otettua kuvia muuta kuin kaukana olevista kohteista...? Plaah, rakastan lähikuvia ja mulla ois pää täynnä ideoita, mutta ei. Sossu tuskin maksaa mulle uutta putkea kameraan, ja porukoilta en todellakaan kehtaa pyytää. Ottaa vaan päähän kun tiiän, että kameran kanssa leikkiminen, kuvien selaaminen, muokkaaminen sun muut tutut jutut auttaa aina ahistukseen. Mut en voi tehdä sitä koska raha (...sen puute). prkl. Tai ois tilillä nyt sen verran, jäis vähän ylikin, mutta en tiedä vielä mistä saan enskuussa rahaa ni ei oikeen uskaltais ostaa mitään.

Ei lisättävää.

Miten musta tuntuu, et kirjotan nykyään jotenki eri tavalla ku ennen? En mieti niin tarkkaan mitä tänne voi kirjottaa ja mitä ei, en jaksa välittää kielioppi- ja kirjotusvirheistä, kirjotan vaan just sen mitä mieleen tulee. Sen takia hypin nykyään aiheesta toiseen, mutta jos tää auttaa paremmin ni noh, mun blogihan tää on...

Kohta kaks viikkoa viiltämättä! Tekis ihan järjettömästi mieli, pyörittelenki terää välillä tossa, mutta jos ei nyt kuitenkaan. En yritä lopettaa, ei huvita, mut tiiän miltä tuntuu ku joku haava aukee jalassa ja se veri alkaa leviimään housuihin jonkun ollessa vieressä. Ei huvita kokea sellasta missään reissussa, joten yritän olla ilman siihen asti, että pääsen sieltä takasin kämpälle.

Nyt lopetan tän aiheesta toiseen hyppimisen ja lähen lenkittään piskit.