476: Itsevarmuustreeniä

Porukoiden koneella on selvästi jotain mun kirjoittamista vastaan. Katkeaa netti aina kun oon tulossa bloggeriin, vähän aikaa sain tapella ennen kuin pääsin tänne.

Tosi paljon asioita joista haluaisin kirjoittaa, mutta en saa siirrettyä ajatuksia sanoiksi. Jumittaa vaan. Oon yrittänyt opetella työstämään asioita päässäni myös ilman kirjoittamista, kyllähän se sujuu, kirjoittaminen vaan tekee asioista paljon selkeämpiä ja pääsee helpommin eteenpäin. Mutta en nyt ajatellut kirjoittaa kirjoittamisesta kuitenkaan. Enkä jaksa keskittyä, joten en tiedä saako mun selityksistä tänään mitään selvää, haluan kirjottaa silti :D

Oon vähän kokeillut kääntää mun esittämistaitoja hyödyksi. Kokeillut, voinko mä oikeasti muuttaa mun tunteita sillä. Enkä voi sanoa ettenkö ois onnistunut siinä, vaikka alkuun vähän epäilinkin.

Kokeilin ensin sitä vaan eläinten kanssa, koska oon tehnyt sitä niin monta kertaa ennenkin ja tiesin, että onnistun siinä. Tallilla on pari toisinaan vähän hankalaa hevosta, toinen pomppii ja pelleilee, toinen näykkii. Mä vaan päätin yhtenä päivänä, että tänään ne ei perseile mun kanssa, koska mä osaan kyllä käsitellä niitä. Oon vaan ollut toisinaan niin pirun epävarma, ne on nähneet tilaisuutensa ja käyttäneet ne hyväkseen.

Esitin mahdollisimman itsevarmaa niiden seurassa. Kyllä mua oikeasti hermostutti, mutta en antanut sen näkyä. Pomppiva tamma yritti perseillä kerran, komensin sitä ihan rauhallisena ja perseilyt loppui siihen. Näykkivän tamman kanssa kävin kävelemässä, talutin sitä pitkällä narulla ja annoin sen pyöriä mun ympärillä. Se tutki mun takkia, käsiä, yritti kaivaa taskusta porkkanaa, hönki mun naamalle, eikä kertaakaan edes yrittänyt näykätä. Ja mikä parasta, jossain vaiheessa alkoi jopa tuntua itsevarmalta.

Ihmisten kanssa toimii myös. Se työkkärin kurssi oli mulla vähän testinä. Jännitin ja pelkäsin sinne menemistä ekana päivänä ihan älyttömästi, mutta taisin peittää sen aika hyvin. Puhuin ihmisten kanssa, kommentoin asioita, vaikka aivot välillä kiljuikin ettei mun 'kuulu' olla sellainen. En tuijottanut pelkästään lattiaa ja muistiinpanoja. En kiitänyt ruokkiksen alkaessa ulos, vaan puin ihan rauhassa takin päälle ja lähdin ulos rauhallisesti, joskus jonkun kanssa, joskus itsekseni. Tein kaikkia pieniä muutoksia siihen, miten toimin. Loppuviikolla musta tuntui oikeasti yllättävän itsevarmalta, aivot ei enää kiljuneet eitä vaikka avasinkin suuni ja löhösin aina siellä penkillä mahdollisimman rennosti.

Mustahan tuntuu ihan älyttömän itsevarmalta aina silloin, kun on ns. "pakko". Oon pelannu tosi vaikeiden hevosten kanssa, sillon oon aina vaan huomaamattani päättänyt, että kaikki menee hyvin ja osaan luottaa itteeni ja uskoa siihen, että osaan sen mitä ikinä oonkin tekemässä. Tai amiksen pääsykokeissa, päätin että pääsen sinne, en jännittänyt tippaakaan, vedin haastattelustakin täydet pisteet ja yllätys että myös pääsin sinne. Noista vaan on tullut mieleen, että ois kiva opetella käyttämään tota itsevarmuutta, vai mikskä sitä kutsuis, paremmin kuin ennen, kun se on kuitenkin aina johtanut aika kivoihin lopputuloksiin.

Lisää harjoitusta vaan, josko joskus voisi useemmissakin tilanteissa jättää sen esittämisen pois ja vaihtaa suoraan siihen itsevarmuuteen (joka ei saa mennä sit yli kuitenkaan, mut mulla riski siihen on aika olematon). Ois aika kivaa ja tekis elämästä paljon helpompaa.