Valvottuja öitä, lääkkellä pakotettua unta. Kumilenkki ranteessa, vaikkei sen napsuttelu mitään auta. En mä edes tunne sitä nykyään, ei ees ponnarin metalliosa tunnu missään. Tekis mieli viiltää, mutta enhän mä voi. Tai voisin, een ees tiedä miksi kiellän sen iteltäni, itseni takia en ainakaan. En halua elää sen häpeän kanssa, jos joku pääsisi vahingossa näkemään ne, enkä halua huolestuttaa ketään. Enkä halua myöntää ees itelleni sitä, kuinka paska olo mulla on.
Tallistakaan ei tuu mitään. Laidunkausi on ohi, aamutalleille herääminen on tuskaa. En koskaan saa nukuttua ennen tallia, vaikka tekisi mitä. Meen sinne, teen hommat mahdollisimman nopeesti ja kiidän takas kotiin nukkumaan. Harvemmin ees ratsastan, vaikka se on mulle se palkka tehdyistä hommista. Ei vaan jaksa, kun ei oo pakko, vaikka se kivaa onkin. Näillä näkymin lopetan siellä käymisen varmaan ens kuun lopulla. En haluais, mutta ei tää näinkään toimi. Tyhmää maksaa bensoistakin vaan sen takia, että käy vähän lappamassa paskaa. Pidän kai ainakin talven taukoa, kattoo sit keväällä palaako tuonne, etsiikö kokonaan uuden paikan vai jätänkö koko hevostelun pidemmälle tauolle.
Hirveesti kaikkea hyvääkin, ei vaan tunnu oikeen missään. Toren kanssa toiset epäviralliset kisat takana, osasin ohjata ja ois napsahtanut voitto, jos ois kirmailtu oikeassa kokoluokassa. Oltiin siis vaan kisan ulkopuolisina siellä, kun ei toi vielä kisakorkeita hyppää, ei pidetä mitään kiirettä sen kanssa. Ollaan käyty treenaamassa Toren kasvattajan ja muiden saman rodun piireissä pyörivien kanssa. Lyltsi luustokuvattu terveeksi, ei nyt ihan priimaksi, mutta rodun keskivertoon verrattuna vähän paremmaksi. Saadaan jatkaa harrastuksia ihan normaalisti, ei tullut mitään rajoitteita sinne suuntaan :) Meen muutaman viikon päästä kattomaan yhtä urosta ja jos koirat tulee juttuun ja omistaja on mun kanssa samoilla linjoilla (miltä vahvasti vaikuttaa), niin saattaa olla keväällä pieniä koiralapsosia. Toivottavasti tullaan juttuun, koska tää on ainoo Suomesta tällä hetkellä löytyvä uros, joka täyttää mun vaatimukset.
Sain yhden vanhan ystävän takaisin. Ystävän, jonka kanssa meni välit poikki L:n kuoleman jälkeen, kun purettiin sitä paskaa oloa toisiimme, ja joka oli mulle melkein yhtä tärkeä kuin L. Ainakin netin välityksellä sen kanssa on ihan yhtä helppo puhua kuin ennenkin. Yritetään ehtiä näkemään joku kerta, kun oon siellä suunnilla. Siitä on niin monta vuotta kun ollaan viimeksi nähty.
Hyvistä asioista huolimatta... En oo pitkään aikaan halunnut kuolla, just nyt se tuntuis hetkittäin silti niiiin
Onneksi on koirat, tassuterapeutit♥
Sorruin sit kuitenkin viiltämään aika pian tuon kirjoittamisen jälkeen. Kaduttaa ja vituttaa, oon pärjänny niin hyvin ilman. Just sillä sekunnilla ei vaan keksinyt mitään muutakaan mikä auttais heti. Mut toi yks kerta sai kyllä riittää ja tää päätös pitää. Ainaki toivon niin. Ainahan siitä erossa pysyminen on sortumisten jälkeen vaikeempaa, mutta on se ennenki onnistunu. Kolhii vaan pikkasen luottoa siihen, että siitä vois päästä joskus kokonaan eroon, kun yli vuodenkin tauon jälkeen käy näin.
Nyt oon porukoilla, jotenki kuvittelin että täällä ois helpompi olla, kun on vähän etäisyyttä asioihin. Mut ei, koko ajomatkan oli järkyt ahdistukset päällä, eikä melkein konepellille hypännyt hirvi ainakaan auttanut asiaa (tulipahan todistettua, että mulla on vielä vähän itsesuojeluvaistoa jäljellä). Oon yrittäny olla porukoiden seurassa, mutta ääh. Pitäis muka pystyä nukkumaankin äidin kanssa samassa huoneessa, ei tuu yhtään mitään. Alkaa ahdistaa entistä enemmän.
Oon aika syvällä masennuksissa tällä hetkellä. En ees muista koska tää on viimeksi ollu näin pahana, kai joskus viime vuoden kesällä. Kai tää tästä taas joskus helpottaa, ei oo eka kerta kun painin tän paskan olon kanssa, eikä tähän oo ennenkään kuollu. Ei kuole nytkään.
Unipillerit alkaa vaikuttaa, ehkä sitä nukkumista pitäs vielä yrittää. Huomenna pääsee heti aamusta vaihtamaan kuulumisia lapsuudenystävän kanssa, se piristää onneksi aina. Ehti tässä välissä sentään pitkästä aikaa valittamaan tännekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti