555

Öää kirjotin tätä su-ma yönä, kännykkä sotki koko tekstin joten jäi julkaisematta:

"Oon pysytellyt poissa tältä bloggerin tililtä, tullut pyörittyä koirablogien puolella enemmän. Aattelin nyt kuitenkin näin unettomana yönä tulla päivittämään, että hengissä ollaan edelleen.

Ollut aika vuoristorataa olojen kanssa, oon pitänyt itteni aika kiireisenä sen takia. Tutustunut tallin uusiin hevosiin, toinen niistä vaikutti aluksi aika mahdottomalta, mutta hyvin me jo toimeen tullaan. Pyöriny koirien kanssa treeneissä, lyltsin kanssa vaihdettiin ryhmää ja mut otettiin pelottavan hyvin porukkaan mukaan, tykkään tosta uudesta ryhmästä ihan älyttömästi. Torenkin agiryhmään tuli yksi uusi tyyppi, vaikuttaa ihan mukavalta :) Käytiin Toren kanssa siellä agikisoissakin, eihän me mitään pärjätty, mutta oli kivaa ja tuli törmättyä tuttuihin sielläkin, päästään rodun tuntevien ihmisten kanssa treenaamaan satunnaisesti jatkossa, ei kuulemma olla ihan toivottomia :D

Oon nähny tosi paljon ihmisiä, käyty kimppalenkeillä milloin kenenkin kanssa. Huomasin tossa, että mua ei enää haittaa edes tuttuun porukkaan tulevat uudet ihmiset, ennen kai ajattelin, että ne jotenkin kiilaa mun ohi ja vie multa loputkin kaverit tai jotain. Mut ei kai muutama kohdalle osunut idiootti sitä tarkoita, et kaikki tekis niin. Ei sillä pelkäämisellä ainakaan mitään voita.

Oli jotain muutakin kirjoitettavaa, mutten nyt pysy ajatusten perässä :D Voi olla, että jatkan blogihiljaisuutta, mutta tuun kuitenkin välillä vähintään kurkkimaan, mitä teille kuuluu, kirjoitin tänne tai en. Vähän pidempi kirjoitustauko vois tehdä mulle ihan hyvää, mulla kuitenkin on nykyään ympärillä ihmisiä, joiden kanssa voi puhua, vaikka sen suhteen edelleen vammailenkin. Mut tarpeeks kauan kun on kirjoittamatta ja purkamatta tiettyjä asioita mihinkään, ni alkaa se puhuminenkin sujua, ainakin toivottavasti. En mä ikuisuuksia jaksa ihan kaikkea sisällä pitää, kokemuksesta tiiän. Joskus tää on ainakin toiminu, tullut testattua muutamaan kertaan ennenkin. Nytki oon käyny lähempänä sitä kuin ennen, jänistänyt vaan viimisellä hetkellä. Tyhmä pää, ihanku siihen kuolis."

Sunnuntaina iski "pienet" ahdistukset taas päälle, ei pystynyt olemaan sekuntiakaan paikallaan. En todellakaan tiedä, ahdistiko mua vaan ihan hitosti ja olin siksi koko ajan tekemässä jotain, vai menikö mulla niin lujaa, että paikallaan oleminen ahdisti. Sen takia sit tulikin se yö valvottua, miten muka vois nukkua, jos ei pysty olemaan paikoillaan... No, viime yönä sit lääkkeiden avulla ehkä vähän turhankin monta tuntia unta ja nyt kaikki on taas ihan ookoo, vois olla paremminkin mut en valita tästäkään.