581

Mitä vittua mä teen tän elämän kanssa. Kyllä mä jaksan käydä lenkeillä, treeneissä, tallilla ja aina välillä kaverillakin, tai sen kanssa juoksuttamassa piskejä. Eikä kämppäkään mitenkään pahassa kunnossa oo. Välillä on jopa ihan siedettävä olo.

Mut sit on se toinen puoli. Mä vaan pakenen mun ajatuksia kun teen jatkuvasti jotain, ku en osaa enää käsitellä niitä enkä jaksaskaan. Sillä samalla vitun sekunnilla ku tuun vaikka treeneistä kotiin, saan päivän kouluhommat tehtyä tai mitä ikinä, hajoon aina ihan totaalisesti. Oon yksinäinen sillonkin ku oon jonkun seurassa, tää on kyllä ihan tuttua, sellasta se on aina ku yrittää pitää kulissit pystyssä. Siihen varmaan taas jossain määrin tottuu, ku tarpeeks kauan jaksaa, vaik eihän siitä kivaa tuu koskaan. Tuntuu jatkuvasti siltä, ettei kukaan välitä, senkin oppii toivottavasti taas sietään. Tosin toi nyt johtuu kait osittain siitäkin, etten mä jaksa pitää yhteyttä keneenkään, tai ehkä jaksasin mut en haluu olla taakka ja muutenki tuntuu aina siltä et vaan häiritten jos yritän ottaa yhteyttä johonki, ni parempi näin. Vituttaa 24/7 eikä noi herkkiskoirat oikeen osaa olla mun seurassa nyt, huono omatunto siitäkin mut en osaa tehä sille mitään. Oon kännissä aina, jos oon varma siitä, ettei seuraavana päivänä tarvii ajaa mihinkään. Unohdan syödä, tai jos muistankin ni en kuitenkaan pysty ku näykkimään jotain, mikä on toisaalta ihan hyvä, eipä mulla ruokaan rahaa oliskaan. Välillä löydän itteni suihkun lattialta istumasta ja tuijottamasta veren valumista, että se siitä viiltelyn lopettamisesta sitten. Mut rutiinit tuo turvaa, enkä saa sitä nyt mistään muualtakaan, ni minkäs teet. Okei ehkä vähän koomista hakea turvaa asiasta, josta voi parhaimmillaan pahimmillaan lähteä henki, kyllä mä ne lääkärin pelottelut muistan. Ei vaan jaksa välittää.

Vihaan itteeni, pelkään itteeni, pelkään et joskus tulee se päivä ku päässä vaan napsahtaa ja oon jossain junan alla sen ihmeempiä miettimättä. Tuskin sitä huolta just nyt on, mut jos tää menee vähänkin pahemmaksi ni... Siis ei mua haittais tippaakaan kuolla, en mä sitä pelkää. Mut en vaan saa tehä niin porukoille, ainakaan vielä. Niillä on ihan tarpeeks vaikeeta muutenkin enkä todellakaan voi kuolla ennen ku oon maksanu kaikki velat niille takasin.

Kaiken lisäksi oon tulossa kipeeksi ja yks hammaskin yrittää taas tulehtua. Jos mulla on joku vitun possunuha vähänkin samoilla oireilla ku viimeks, ni tulee kivaa ravata neloskerroksesta käyttämään koiria monta kertaa päivässä. Koska mulla oli se possunuha sillon kun siitä oli kauhee meteli, enkä pystyny moneen päivään ees kävelemään ilman tukea.

En jaksais olla tällänen paska. Mut en osaa mitään muutakaan.