605.

Makaan sängyssä tuijottamassa kattoa. Tekee mieli viiltää, en ees muista koska viimeksi houkutti näin paljon. Ja tupakkaa, mut oon selvinnyt jo yli viikon ilman enkä haluais pilata tätä nyt. Vaikken tiedäkään miksi taas yritän, kun en lopulta onnistu kuitenkaan. Onhan tämäkin tapa kiusata itseään, kai. Pimeä sadekeli sopii hyvin näihin fiiliksiin.

Mullahan pitäis olla asiat hyvin. On koirat, tekemistä, harrastuksia, kavereita, rahatkin riittää kaikkeen pakolliseen, auto jolla pääsee paikasta a paikkaan b, vaikkei aina mikään luottopeli olekaan, ja nyt myös nukkumapaikaksi muokattu, tuo kivaa vapautta. Syömiset sujuu, yksittäisinä päivinä vammailen mut en jaksa välittää siitä, kunhan ei pahemmaksi mee. Oon alottanut juoksemisen pitkän tauon jälkeen ja rakastan sitä. Välillä jopa tuntuu ihan hyvältä. Listaa vois jatkaa pidemmällekin jos jaksais.

Mut silti oon tällänen. Haluisin vaan kuolla just nyt. Enkä ees tiedä miksi. Kunhan vaan. Pääsis pois. Vaikkei mulla pitäis olla mitään syytä haluta pois. Tai en mä tiedä onko. Ei tää aina kivaa oo, mut on mulla huonomminkin menny. Oon silti aika loppu tähän hetkittäin.