610.

Vain yksi pieni ajatus... Miks pysyttelisin enää hengissä vaan siks ettei muille vaan tuu paha mieli..?

Kaikki stressi ja ahistus vaan muitten takii. Vaik ei mun oo pakko. Ei täl elämällä oo mulle enää mitään kuitenkaan. Ei mitään järkee pysytellä hengis.

609.

Ketään tunnu kiinnostavan ni tänne sitte. Kävin tänään työkkäris, vikan viikon stressannu siitä. Tiesin etten saa enää lupaa vaa olla kotona ku niin mont kertaa keksiny selityksii miksei voi tehä sitä eikä tätä. No ensinnäki hajosin siel heti siin kohtaa ku ne (siel oli sossutäti kans) kysy miten mul on menny. Hävettää ja pitäs edellee muistaa ettei muitten nähden itketä. Toisekseen joudun johonki niitten nuppivikasten ryhmään kolmeks kuukaudeks eli tottakai just koko kesäks, ens viikol alkais mut ilmotin ettei ens viikko kyl mulle käy, ja onneks ei jos niil on jotain helvetin tutustumisleikkei siellä. Vaik ahistaa mennä sinne sit ku muut jo tuntee toisensa mut parempi nii. Piti käydä täs kohta heittääs parin viikon vaellusreissu yms. mut ei tuu mitään sit niistäkään suunnitelmist. Vihaan tätä kaupunkii ja nyt pitää sit jatkuvast ajella täält mökillekki sellanen 3h suunta ku ei voikkaan ol siel pitkää aikaa putkeen niinku olin suunnitellu. En viel tie kuka mun bensat maksaa.

Polin ryhmien kokemuksest tiiän etten tuu kertaakaan nukkuun kunnolla ennen sitä ryhmää, onneks se on vaan kerran viikossa ni ehkä sit yhen valvotun yön viikos kestän, toivottavast selvitää vaa yhellä ettei ahista niin paljon et lakkaan taas kokonaan nukkumast, voi men niinki. Siit puhumattakaan et turha luulo et söisin mitään ennen ku oon takas kotona sielt ja varmaan joka aamu ennen sitä viel halailen vessanpönttöö ku ahistaa. Ja nykyään alkaa huippaan vähän turhan helpost jos ei syö, toivottavast siel vaan istutaan ni pärjään sen kans jotenki.

En ees tie mitä siel tehään. Tai mä en aatellu tehä yhtään mitää. Suostuin vaan siks et se on ainoo tapa pitää tuet ja saad se helvetin työmarkkinatuki takasin et voisin sit ehkä joskus syksyl tehä sitä mitä piti tehä jo kauan sitte, ja mist ehkä vois joskus jotain hyötyyki olla, mut kiitos työkkärin en oo vielkään saanu tehä muuten ku pimeesti.

Muutenki kaikki menee päin helvettii ni tää oli aika viimenen pisara. Ahistaa jo ajatuski. Menisin junan alle paljon mieluummi ku tohon ryhmään. Ois n. sata kertaa helpompaa. Kunpa voiski. Terän ainaki kaivan jostain, ihan sama jotkut arvet niit on jo valmiiks ni pari lisää ei tunnu missää. Jos ees hetkeks auttas.

608.

Oon oppinu tykkäämään aamuista. En täällä oo kirjottanutkaan, mut olin alkukuusta koirien kans yhen yön reissun kansallispuistossa, nukuttiin tyylikkäästi autossa (mut farmari ja kaadetut takapenkit, oli yllättävänkin mukava). Noustiin sillon aamulla joskus viiden(?) aikaan kun oli ihan helvetin kylmä eikä nukkumisesta tullu mitään, mut ai että sit kun seikkailtiin siellä niin aikasin <3 Ei ketään missään, aurinko just nousemassa, vähän aamusumuu, linnut heräilemässä ja jotenki vaan niin täydellistä:

Oon sen jälkeen useempana aamuna heränny aikasin, napannu koirat mukaan ja painunu mettään. Ei oo sama asia, ei pääse ees kovin lähelle, mut silti. Auttaa vähän selviimään tääl kaupungissa, vihaan ihmisiä ja meteliä jne, et pääsee ees hetkeks pois. Lähimettissä on päivisin muitaki liikkeellä, mut aamusin saa olla rauhassa. Ja tietyst koiria ajatellen muutenkin parempi hoitaa pisin lenkki aamulla nyt ku kelit lämpes.

Ei mulla silti mitenkään hyvin mee. Oon ollu täs reilun viikon putkeen kipeenä näkemättä ketään, seinät kaatuu päälle ja kaikki ahistaa. Nyt oon sentään muutamana aamuna päässy jo mettään, hidasta laahustamista se on mut onneks mulla on aikaa. Piti käydä täl viikolla taas reissaamassa, mut ne suunnitelmat sit meni.. Maanantaina pitää selvii työkkäriin kertomaan etten edelleenkään lähe orjatyöhön (palkkatyö kyl kelpais), ni pakko nyt ainaki siihen asti pysytel täällä. Jos sit sen jälkeen vois lähtee jonnekki taas. Nyt ku pitäs öittenkin pysyä plussan puolella.

Jos aamut on ihan jees ni vastapainoks sit illat on ihan täyttä paskaa. Ei oo kerta eikä kaks ku oon vaan maannu sängyssä itkemässä ja tuijottaas buranapurkkia, jossain vaiheessa aina todennu itelleni et ei nyt vittu millään buranalla ja vittuuntunu siihen ettei oo mitään vahvempaa. Iltalenkeillä jotenki automaattisesti kävelee vaan rataa kohti. Välillä tekis mieli tarttuu terään, en ees muista koska oon viimeksi mut silti se käy toisinaan mielessä.

607.

Viis viikkoa ilman tupakkaa. Ehkei tää oo sittenkään mahdotonta. Ei tee enää mieli ku satunnaisesti, pahimmat olot on jo selätetty. Mut pienenä muistutuksena itelle:

+ pystyy taas juokseen! <3 Ilman että melkein heti iskee järkky huono olo ja rintakipu päälle
+ allergiaoireista suurin osa on kadonnut jonnekin
+ paljon enemmän energiaa, jatkuva väsymys sekin kadonnut jonnekin. Ennen ravasin röökillä aina jos väsytti, piristihän se hetkeksi mut pidemmässä juoksussa väsytti vaan lisää ja taas tuli poltettua vähän enemmän. tyhmä minä.
+ alun vaikeuksien jälkeen nukun paremmin enkä tarvii yhtä pitkiä unia kuin ennen
+ mis on mun epävakaa? Siis on se täällä edelleen joo, mut oon aika paljon tasasempi. En tiedä johtuuko suoraan röökistä (voi hyvinkin olla, muillaki käyny samoin) vai siitä, et pystyy liikkumaan enemmän ja raskaammin, varmaan molemmista.
+ ^ja mielialakin sillee yleisesti vähän parempi, samoista syistä ehkä. Voi nää kelitkin olla ja mulla nyt menee vähän kausittain muutenkin, ettei ihan varmaksi voi sanoa. Pidemmällä ajalla varmaan näkee paremmin miten käy, tuleeko pahimmat masikset takasin. Ekat pari viikkoa ilman tupakkaa ne masikset ja epävakaat oli kyllä varmaan normaali kertaa tuhat, hyi.
+ ei haise enää tuhkakupilta
+ partsilla saa tuuletettua makuupussit, kuivattua pyykit yms. ilman et ne käryää röökiltä, ja partsilla on muutenkin kivempi istuskella kun siellä ei haise
+ veri kiertää sormissa, ei vieläkään hyvin mut paremmin kuin ennen kuitenkin
+ säästyy rahaa
+ henki ei vingu ja hengittäminen tuntuu jotenkin helpommalta, vaikka aina mulla on ihan hyvin happi kulkenut. Pystyy hengittään paljon syvempään ilman et tuntuu pahalta.
+ ei oo limaa kurkussa, ei yskitä
+ en altista muita röökikäryille
+ syke on laskenut, ei oo sydän enää lähtemässä lentoon
+++ saan olla polttamatta, ei tarvii aikatauluttaa mitään tupakan mukaan, ei karata minnekään polttamaan salaa ja yrittää peitellä hajua, ei tarvii stressata siitä onko nyt tarpeeksi röökiä mukana ja riittääkö rahat uuteen askiin, ei tarvii vittuuntua jos tupakat loppuu, ei tarvii ravata kaupassa pelkästään niitä ostamassa jnejnejne. Ja onhan tää nyt luontoystävällisempääkin olla polttamatta, vaikken oo koskaan mihinkään mettiin tumppeja jättänytkään.

+ / - hajuaisti on parempi, naapurit kokkaa kauheen hajusia ruokia ja yks lotraa litran hajuvettä aina ennen ku liikkuu rapussa, ihan järkkyä. mut vastapainoks kevät ja luonto muutenki tuoksuu aaaivan ihanalle <3

- öö. en tiiä. ärsyttää ne jotka polttaa ku tietää kuin paljon paskaa ne aiheuttaa sillä itelleen, en itekkään polttaessa tajunnu miten paljon se oikeesti vaikuttaa about kaikkeen. mut koitan olla puuttumatta, jokasen oma valinta.

Enkä oo menettäny yhtään mitään, vaikka jostain idioottimaisesta syystä niin luulinkin. Ei mulle oo mikään ongelma olla polttavien kavereiden seurassa, voin lähtee tupakkaseuraksi tai polttakoot vaikka kesken lenkin, ihan sama. Ei mulle oo mikään ongelma sekään jos joku tarjoo röökiä, kun en mä haluu enää polttaa. Vitutus menee ohi ilman röökiä ihan yhtä hyvin ku röökin kanssa. Ehkä jopa helpommin, kun ei tuu lisävitutusta siitä et röökit on loppu/ei just sillä sekunnilla voi polttaa/sytkäri on hukassa/tmv. En oo kieltäny sitä iteltäni missään vaiheessa, saan polttaa jos siltä tuntuu mut ei tunnu. En mä haluu enää.

Sit jos tulee vielä paha päivä ni voin tulla aina ensin lukemaan tän ja päättää vasta sitten haluunko muka oikeesti polttaa.