Tulin taas lauantaina takas kotiin porukoilta. Ja oon taas vihannut jokasta aamua ja iltaa sen jälkeen. Päivät on ihan ok jos jaksan raahautua kunnon mettälenkille koirien kans, mitään muuta elämää mulla ei sit ookkaan. Täällä.
Oli taas jotain järkevää(?) kirjotettavaa mut ajatus karkas jo. Ei sitte.
Ei tästä elämästä tuu mitään. En mä jaksa tätä enää.
Tää kappale tuli mieleen (Manic Street Preachers - Solitude Sometimes Is, ja etenkin sen lyriikat:
VastaaPoista"Solitude sometimes is
The place that I would like to live
Solitude sometimes is
When nothing really seems to fit
Solitude sometimes is
Life that no longer exists
Solitude sometimes is
When there's nothing left to give"
Lyriikoista huolimatta positiivinen biisi, vaikka sulla(kin) positiviisuuksien suhteen elämä on mitä on...
Oli muuten ihan uus kappale mulle ja aikas hyvä! :)
Poista