Sit kun metsälenkillä vaan lyhistyy maahan istumaan ja itkemään, on kai jo oikeesti aika pohjalla.
Kunnon ahdistukset taas päällä, melkein mitään pystyny taas syömäänkään. Likaa stressii ja tää pää vois joskus olla ihan vaan hiljaa.
Mut silti ei taaskaan osaa ees kirjottaa.
Kun osais sanoa (kirjoittaa) jotakin mikä ei kuullostais (omissa korvissa) kornilta tai liian väsyneeltä, mutta se vaatisi just sitä, että ajatukset pysyis kasassa pitemmän aikaa. Ja sitä ne eivät oikein tee... toivottavasti se työtoiminta toimis sun kohdalla.
VastaaPoistaJaksamisia.
Mm :/ Toivotaan. Kiitos :)
Poista