622.

Tänään mä kaivoin vanhan terän piilopaikastaan ja tunnustelin sitä ihoa vasten. Kauan. Teki mieli viiltää, mutta jotenkin sain lopulta taottua itelleni järkeä päähän ja terä lensikin roskiin. En mä voi olla niin heikko että sortuisin nyt, kun oon ollut niin kauan ilman. En oikeastaan edes muista koska oon viiltänyt viimeksi. Mut eiköhän noissa nykyisissä arvissa oo jo ihan tarpeeksi hävettävää ja piiloteltavaa. Voi kunpa niistä pääsis jotenki eroon.

Ekat kaks päivää kuntouttavassa selvitty, on ihan oikee homma mulle. Saa möllöttää yksinään, mut sit on kuitenkin sen verran kiire koko ajan ettei ehdi miettiin turhia. Eikä haittaa jos joskus mokaa, mun "pomo" on kivan rento tyyppi ja sil uskaltaa kyl sanoa jos joku ei oo menny ihan putkeen. Ja vaik toisaalta on sinänsä tärkee homma, ni ei se oo silti kovin tarkkaa. Ja saan vaikuttaa päiviin ite jonkun verran, pitää muistaa kysyä jos joku kerta onnistuis tehä yhellä viikolla päivät heti tyyliin ma-ti ja seuraavalla viikolla vaik to-pe, ni ehtis oleen porukoilla viikon verran putkeen.

Väsyttävää se on silti. Tulee juteltua bussikuskien kans, ne on onneks ainaki tähänastiset ollu kaikki yllättävän kivoja. Yöunet on menny, mut ehkä ne tasottuu ku tottuu hommaan paremmin ja oppii sen ettei siin oikeesti mitään pelättävää oo. Toisaalta tekee ihan hyvääki päästä välillä pois kotoo ja tuntee olevansa hyödyks.

Vähän oon käyny hölkkäilemässäki pariin kertaan, mut ei oo kantapää vieläkään kunnos. Ei kuitenkaan kävellessä enää satu, tänään alkoi hölkkäillessä vähän kipuileen mut se meni ohi, toivottavast ei vaan yön aikana pahene. Jos ei pahene ni ehkä noit kevyitä hölkkäpätkii uskaltaa jatkaa, on nekin tyhjää parempi. No, pääsee sentään kävellen pidemmillekki mettälenkeille taas ja jalkalihaksii oon rääkänny kotona, kai sekin juoksuu tukee sit ku joskus pääsee siihen hommaan takas. Ja tekee päänupille yllättävän hyvää. Kunhan muistaa syödä, mut vaikka oon liikkunu aika paljon ni ei mulla oo ollu ainakaan vielä mitään ajatuksii siitä et tekis mieli jättää syömättä tai mitään. Oon vaan muuten niin huono syömään et meen varmaan silti miinuskaloreilla, pitäs yrittää saada enemmän syötyy. Tai juotuu, ois ehkä mulle helpompi ku ruoka ei vaan aina mee alas. Protskujuomat pursuu vaan korvista ulos vaikken oo hetkeen niitä käyttäny, pitäs keksii jotain muuta.

En mä oikeen tie miten mulla menee. Huonot hetket on tosi huonoja. Perusarki on aika tyhjää, mut ei sellast ahistavaa tyhjyyttä vaan ihan siedettävää. Ja hyvät on hyvii tai tosi hyvii. Mul on daylio ollu koko viime kuun käytössä, ja joo aika vaihtelevaa on. Ja näkee minkä pätkän olin porukoilla, siel on aina paljon tasasempaa. Oon yrittäny muistaa ton useemman kerran päivässä, ettei päivän keskiarvoks tulis vaan joku yhden tietyn hetken fiilis ja aika hyvin siin onnistuinkin, täs kuussa oon taas laiskistunu sen suhteen. Olis kyl kiva vertaa johonkin normaalimpaan kuukauteen tota viime kuuta, ja jos jaksaa kesällä viel käyttää ni näkis vähän suuntaa siitä onks olo sillon oikeesti tasasempi ja parempi vai kuvittelenko vaan.